Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan 3ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin
15.01. Poliisi on saanut nimettömän vihjeen Mayfairin murhatapaukseen liittyen. Tällä hetkellä poliisilla on tiedossa mahdollisen murhaajan ulkonäkö, joskin epävakaan kuvauksen mukaan.
 
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Malluuw

20.03.2019 00:18
Daren Welch - Regent's Park

Kurottauduin kättä kohti, mutta katseeni jäi katsomaan korttia ja naama punaisena käänsin katseeni.
"Mä..en nähny..." Vakuuttelin nolona ja otin toisen (Jeremy) kädestä kiinni nousten tuon avustamana ylös(?).
"En katsonu eteeni ja mä.." Aloitin kun mielessäni oli vain kuva jonka näin.
"Sori, mun vika." Jatkoin.

Nicholas Leslie - Westminster

"Voin kyllä opettaa jos tahdot, jos olet kiinnostunut." Sanoin kun toinen kertoi, että tuon olisi hakeuduttava toisen oppeihin.
"Totta, satuimme hyvään aikaan paikalle." Myönnyin hymähtäen ja otin kissanpennun kaulahuivini sisältä istumaan vierelleni.
"Parempi pitää sinut turvassa, ei tiedä mitä muut koirat sanovat." Sanoin lepertäen kissanpennulle ja katsoin Roryä.
"Minä tarjoan." Ilmoitin ennen kuin toinen olisi ehtinyt ehdottaa mitään muuta.

Nimi: Akit4

19.03.2019 17:16
Jeremy Durham | Regent's Park

Ajatukseni katkesivat tullessani töytäistyksi, jolloin myös käyntikortti lipesi kädestäni tippuen vesilammikkoon. Katseeni nousi nopeasti yllättyneisyyttä loistaen poikaan, joka kaatui törmäyksen voimasta maahan.
"Sori", älähdin toisenkin pahoitellessa törmäystä ja toimin nopeasti ojentaessani käteni maassa istuvalle jätkälle auttaakseni toisen ylös.
"Mun olis pitäny kattoo eteeni", irvistin, jolloin sinisten silmieni katse tuli vaeltaneeksi pikaisesti lätäkössä kelluvaan käyntikorttiin. Naurahdin hieman kiusaantuneena ja tulin siihen tulokseen, että kunhan olisin saanut toisen pojan takaisin jaloillensa, nappaisin kortin, ennen kuin hän ehtisi nähdä siinä oleilevan kuvan.


Jacob Lancey

Olin uppoutunut ajatuksiini äänien kaikuessa korviini niitä kuitenkaan enää kuulematta. Suljin hetkeksi silmäni vetäessäni syöpäkääryleestäni henkeeni.
"Eiks sunki pitäis treenata?" Marcus kuitenkin keskeytti pääni sisäisen hetkeni, jolloin aukaisin silmäni ja kohdistin ne laiskasti minua katsovaan mieheen, joka ravisteli käsiään.
"Ei kiitos", tokaisin ja nousin huokaisten seisomaan, "Taidan mieluummin vaan lähtee jonneki".
Marcus syytti minua laiskaksi, mutten reagoinut hänen sanoihinsa, vaan käännyin tumppaamaan tupakkani, jonka jälkeen heilautin kättäni lähdön merkiksi. Jos halusin omaa rauhaa, ei se onnistuisi täällä. Sen takia annoinkin jalkojeni kuljettaa minut sateeseen.

Olin nostanut huppuni pääni suojaksi ja huokailin itsekseni säätä. Kenkäni olivat märät, mikä sai minut kiristelemään hampaitani. Olikohan olemassa mitään yhtä ärsyttävää tunnetta? Samaan aikaan myös Cobragangin tekoset ottivat päähäni, mikä pakotti kaivamaan uudemman tupakan esiin. Sytytin sen sytkärilläni käteni liekin suojana, jonka jälkeen vedin ensimmäisen henkäisyn. Käteni hamuili sytkäriäni takaisin taskuni pohjalle, mutta epähuomiossani pudotinkin sen ohi taskustani jalkojeni juureen. Silmäilin hetken ympäristöä ja pohdin, pitäisikö mennä jonnekin kuppilaan sadetta pitämään. Määränpäätäni pohtien aloin askeltaa rennosti eteenpäin tupakkani myrkkysavuista nautiskellen.

Nimi: Silver

19.03.2019 16:29
Rory Wilkins - Westminster

Nicholas kertoi opettelevansa kitaran soittoa itsekseen. Se mahtoi olla aika haastavaa tai ainakin arvelin niin. Kokeilemalla se selviäisi, mutta itse saattaisin oppia parhaiten, kun joku osaava neuvoi.
"Mun pitäis varmaa hakeutua jonku toisen oppeihin", vastasin hymynhäivä huulilla.
Sain Nolanista vähän aran vaikutelman, hän oli samankaltainen kuin muutamat tuntemani koirat: teki mieli tutustua muihin, mutta ei sitten kuitenkaan oikein uskaltanut. Toisaalta ehkä sosiaalisuus sitten lopulta voittaisi, tiedä sitä.
Toinen tuntui hieman hämmästyvän sanavalinnastasi ja totesi minun olevan hänen mielestään mukava. Naurahdin.
"Älähän vielä sano ennen kuin olet nähnyt tarpeeksi", virnistin pienesti. Osasin olla mukava, mutta myös aivan jotain muuta. Keskinäistä kanssakäymistämme häiritsi hetken ajan pari sätkäsuuta, joihin emme kovin pitkään aikaa tuhlanneet.
"No juuri näin", myötäilin Nolanin sanoja. Ihmiset kiinnittivät liikaa huomiota muihin, pitäisivät huolen vain omista asioistaan.
Lopulta löysimme etsimämme kahvilan ja avasin oven, josta Dinni purjehti ensimmäisenä sisään Vingi aivan kannoillaan. Nolan ei liikahtanutkaan jolloin lausuin
"Sisään vain, ei sinua kukaan siellä syö." Päästyämme sitten sisätiloihin istuuduin ikkunan viereen nurkkapöytään. Koirat asettuivat jalkojeni juureen. Pienikokoinen karvapallero haukkui hetken aikaa kahvilan toisella puolella ja vaikeni sitten. Vedin hupun päästäni, siistin lyhyitä hiuksiani parilla vedolla ja nojauduin penkin selkänojaa vasten.
"Onneksi ei oo paljoa väkeä", lausuin paikkaa silmäillen.

Nimi: Tiuhti

19.03.2019 14:11
Topias Salin | Hyde Park

Tihkusade oli kastellut niin ratsun kuin ratsastajankin märäksi, mutta kumpaakaan se ei tuntunut haittaavan.
Topias istui hevosensa selässä rennosti toisella kädellä ohjista pidellen, ja toisella tekstiviestiä kirjoittaen. Hän kyseli siskoltaan tarvitsiko tämä kaupasta jotain, koska oli ajatellut töiden jälkeen poiketa jossain.

Nuorukainen laittoi puhelimensa taskuun kun tajusi lähestyvänsä talleja. Ennen tien ylitystä hän vilkaisi molempiin suuntiin ja hoputti hevosen reippaampaan käyntiin. Sateenvarjojensa kanssa kulkevat turistit pysähtyivät vähän kauemmas ja hymyilivät ratsukolle, Topiaksen hymyillessä pirteästi takaisin.
Tallipihalle päästyään hän parkkeerasi hevosen katoksen alle ja laskeutui sen selästä, taputtaen sitä kolmesti kaulalle.
"Tehän viivyitte kauan", tallin toinen työntekijä, Maisie, hihkaisi työntäessään kottikärryjä talliin.
"Joo, on niin kiva ilma", Topias hymyili samalla kun purkasi hevosta varusteista. Eikä hän edes vitsaillut, koska oikeasti nautti sellaisesta tyypillisestä, englantilaisesta säästä.
Maisie vain naureskeli jatkaen sitten matkaansa ja jättäen pojan jatkamaan omia juttujaan.
Hevonen oikoi kaulaansa pitkälle kun Topias suki sen kastunutta karvaa suoraksi ja höpötteli omiaan. Semmoiset rauhalliset hoitohetket olivat kummankin mieleen, mutta sillä kertaa Topiaksella ei ollut kamalasti aikaa laiskotella. Niinpä hän pikaisesti kuljetti heppansa talliin omaan karsinaan ja heitti vielä viltin tämän päälle, ja pyysi Maisieta ottamaan sen pois sitten, kun Roma olisi kokonaan kuiva.

Ennen lähtöä Topias käväisi taukohuoneessa vaihtamassa vähän siistimmät vaatteet ja sukimassa omat hiuksensa suoriksi. Kosteus oli kihartanut niitä jonkin verran, mistä poika ei liiemmin tykännyt, joten hän asetteli mustan piponsa vielä päähän.
Ratsastus- ja työvaatteet poika nakkasi kassiinsa ja saappaat hän vaihtoi mustiin tennareihin. Kun kaikki tuntui olleen valmista, hän nosti kassin olalleen ja huikkasi heipat toisille ennen kuin poistui pihalle.
Sään vielä salliessa Topias päätti kävellä kotiin, vaikka aikaa siihen menisikin, mutta tulisipahan hänen myös liikuttua ulkona.

Nimi: Malluuw

19.03.2019 13:40
Nicholas Leslie

"Omin neuvoin vain." Vastasin, en minä nyt niin hyvä olisi ja kadun kulmalla soitellessani saattaisin hädän tullessa tienata sillä muutaman lantin itselleni jos olisi tarve.
"Vihamiehiäkin? Minun mielestäni vaikutat oikein mukavalta.." Sanoin miettien miten tälläinen mukava persoona voisi omistaa paljon vihamiehiä, mutta asiaa minun ei tarvinnut kauan miettiä, kun kulmiani kurtistaen kuuntelin toisen puhuvan kahdelle vanhemmalle naiselle.
"Tuon takia ihmiskuntamme kärsii, noidenkaan naisien ei olisi tarvinnut kiinnittää meihin huomiota sen enempää." Totesin ja ohikulkiessamme naisten supinaa joka sai minut epävarmaksi. Osasin napata sanojen seasta muutaman pahan sanan joka sai minut ahdistuneeksi ja puristin oikealla kädellä vasemman puoleni käsivartta ja henkäilin huivini alla hetken aikaa raskaammin tasatakseni itseni mukaan tilanteeseen.
Katsoin Roryn avaavan oven ja tunsin jalkojeni painavan tonnin, seisoin vain hölmösti paikoillani kuin kivi ja katsoin avointa ovea hetken aikaa, ennen kun sain itseni liikkeelle.

Nimi: Silver

19.03.2019 08:35
Roger Brad Miller -Kensington

Jaahas, pikkukoviksen sijaan kämppääni olikin saapunut jokin pikkupentu. Mutta ainakin minulla oli hauskaa, sillä toisen puhuessa, tai äyskiessä, miten vain, virneenpuolikas karkasi huulilleni. Nauruntyrskähdyksen kuitenkin onnistuin hukuttamaan.
"Minun puuni ei sentään ole lahoa", tokaisin ja virneenpoikanen haihtui kasvoiltani. Äyskijä poistui keittiöstä ennen minua ja astelin perässä.
"Missä pinnasi ovat? Jos sinua kerran vittu kiinnostaa, olen Bradin isoveli", lausahdin istuutuessani sohvannurkkaan ja seurasin toisen marssimista kaiketi ulko-ovea päin. Hän ilmeisesti aikoi ottaa hatkat. Minulle se ei muuten olisi ollut minkään sortin ongelma, mutta sattumoisin keho, jota tämä vieras mieli kuljetti, kuului pikkuveljelleni enkä todellakaan aikonut päästää häntä häviämään ja kuka ties satuttamaan itseään.


Rory Wilkins - Westminster

Nolan pohdiskeli hetken vastausta harrastuskysymykseeni puoliääneen ja sain tietää hänen pitävän ruoanlaitosta sekä soittavan kitaraa.
"Mielenkiintoista, voisi itsekin opetella soittamaan jotain", lausahdin.
"Otatko tunteja vai opetteletko omin neuvoin?" tiedustelin. Seuraavaksi toinen totesi ettei ollut kovin hyvä aloittelemaan keskusteluja. Minua se ei haitannut. Nyökäytin päätäni pienen virneen kera.
"Ei se mitään, kun ei ole mitään yksinpuhelua kuitenkaan", vastasin. Nolan varmisteli olisiko se okei jos hän liittyisi keskusteluun, mikäli vielä tuttavia näkisin.
"Tietysti", vastasin. "Tai no kaikista en kyllä tiedä, mutta sellaiset eivät sitten oikein tykkää mustakaan", korjasin hieman.
"Mulla on paljon kavereita ja varmasti yhtä paljon vihamiehiä", jatkoin. Kaksi vanhempaa naista tupakoi ohittamamme bussipysäkin edustalla ja toinen heistä ärähti hiukan sammaltavaan sävyyn käskyn laittaa piskit kiinni. Käänsin päätäni aavistuksen heidän suuntaansa.
"Muutama muukin narttu tarvitsisi liean kaulaansa", lausuin ja väläytin hymyn rouville. En jäänyt kuuntelemaan sen enempää heidän kiukkuista jupinaansa, vaan askeksin vain eteenpäin. Edessä näkyvän kulmakuppilan kyltti näytti lupaavalta.
"Katsos vaan, meillä taitaa olla onnea", lausuin kun joku pariskunta tuli kahvilasta irlanninterrierin kanssa. Omien koirieni korvat kohosivat pystyyn ja Vingin suusta karkasi lyhyt urahdus. Muuten ne eivät vieraaseen reagoineet eikä tämä liiemmälti niihin. Avasin kahvilan oven ja annoin Dinnin mennä edeltä.
"Naiset ensin", sanahdin virnistäen.

Nimi: E.M.

18.03.2019 20:58
Brad Miller (Brad > Charlie) - Kensington

Mitä? Kehtaisiko toinen vastata minulle sarkastisesti pelleillen!? Eikä hän edes vastannut kysymykseeni! Siten ei ollut ihme, että kulmien kurtistukseni meni entistä vakavammaksi ja lähestyi tasoa, jonka kykenee saavuttamaan melkeinpä ainoastaan nelivuotias, jolta kielletään karkkipussin ostaminen. Se ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi merkiksi epämieltymyksestäni toisen vastaukseen.
"En mä kysynyt tahdotko sä puhua, mikä vitsin puupää säkin oot!" tivahdin nimittäin, minkä perään käteni puuskasta vierelleni kiskaisten marssin ulos keittiöstä ennen kuin mies ehti itse liikkeelle(?). Minähän en jäisi moiseen seuraan, minkä takia keittiöstä ilmeisesti olohuoneeseen päästyäni etsin katseellani ulko-oven, jonne päin suuntasin marssivat askeleeni seuraavaksi.

Nimi: Malluuw

18.03.2019 19:03
Nicholas Leslie - Westminster

Jouduin hetken miettimään vastausta toisen kysymykseen joka tuli minulle niin yllättäen, mitä minä edes harrastin ja mitä voisi laskea harrastukseksi.
"Hmm..tykkään laittaa ruokaa ja.." Aloitin jatkaen mumisten lausettani kun aloin miettiä asiaa laajemmin.
"No sitten minä soitan kitaraa vapaa-ajallani." Jatkoin viimein hetken hiljaisuuden ja muminani jälkeen.
"Ei mitään erikoista, tälläistä pientä vain." Vähättelin itseäni etten kylpisi aivan itseäni kehumassa, se ei ollut tapaistani epävarmaan luonteeseeni nähden.
"Olen huono aloittamaan mitään keskusteluja, joten hyvä että kyselet." Myönsin naurahtaen hieman, ja hieraisin käsivarttani etten jatkuvasti antaisi vaivaantunutta kuvaa itsestäni, kun hieroin niskaani.
"Onko se muille ok että olen seurassanne?" Varmistin vielä saadakseni rohkeutta liittyä muiden keskusteluihin mukaan ja voisin unohtaa turhat ulkoiset paineeni.

Nimi: Silver

18.03.2019 17:13
Roger Brad Miller -Kensington

"Enkä minä, mitä nyt pystyn hänestä päättelemään siltä lyhyeltä ajalta kun olen häntä tuntenut", lausahdin Bradin sanoessa, ettei olisi kuunaan ajatellut Zanea ilmoittautumassa työparikseni.
Ja hänhän teki historiaa: ensin aikoi tulla mukaani töihin ja sitten vielä kirjoitti vihkoon tietoja. Kulmani kurtistui aavistuksen Bradin lukiessa vihkostaan. Pikkuveli kummasteli tätä harvinaista tilannetta ja olin itsekin melkoisen ymmälläni. Vaistoni koputti pääni perukoilla ja kehotti varovaisuuteen, mutta oliko siihen syytä? Oliko Zanella takaa-ajatuksia?
Bradin sitten luettua vihkosta Zanen kirjoitelman huoneeseen laskeutui hetkeksi hiljaisuus. Kumpikin taisi edelleen pohtia edellämainitun persoonan erikoista käytöstä. Miksi hän tosiaan halusi lyöttäytyä yhteen kanssani, kun ei mitä ilmeisemmin harrastanut sellaista touhua. Sitä mietiskellessäni Brad kohottautui tuoliltaan ja vilkaisi ympärilleen. Nojauduin tuolin selkänojaa vasten ja olin jo aukaisemassa suuni, mutta pikkuveli ehti ensin. Tai sillä hetkellä hän ei sisäisesti ollut enää pikkuveljeni. Kysymyksen kuultuani ymmärsin osien vaihtuneen ja mietin, kuka tällä kertaa olisi seuralaiseni.
"No nyt ainakin haluan puhua kun ensimmäisenä lentää vittua naamaan, että terve vaan sullekin", lausuin sarkastiseen sävyyn ja vaikka kasvoni olivat aikalailla peruslukemilla, minua vähän nauratti toisen sanat ja elekieli. Ensimmäisenä mieleen tuli ylimielinen pikkukovis. Toivottavasti aatokseni ei osuisi oikeaan. Arvelin tavanneeni aivan uuden tapauksen. Ensimmäisestä lauseesta päätellen hän ei ainakaan Happyn kaltainen ollut, mutta entä Zanen? Mmm no ehkä, aika näytti, luultavasti. Hetken päästä suoristauduin tuolilta ja astelin keittiöstä olohuoneeseen, tosin jos tällä persoonalla olisi lisää asiaa sydämellään, kuuntelisin mielelläni.

Rory Wilkins - Westminster

Nolan tykästyi Korppi -nimeen ja niin hänen löytämänsä pentu oli ristitty. Lähdimme etsimään seurueellemme sopivaa kuppilaa ja jutustelimme samalla. Utelin oliko Nolanilla muita lemmikkejä. Toisen eläinrakkaudesta huolimatta Korppi oli hänen ensimmäisensä. Nyökäytin päätäni.
"Veikkaanpa että kohta Korpilla on seuralaisia", virnistin. Siinä samassa huomasin Nolanin eriväriset silmät ja tulin maininneeksi niistä. Hän myötäili toteamustani uniikeista silmistä. Tulkkasin Nolanin hieman häkeltyneen sanoistani.
"On todellakin", vakuutin ja seurasin katseellani edelläni kulkevan Dinnin ravin tahdissa keinahtelevaa häntää. Jonkin ajan päästä tapasin pari tuttua ja vaihdoimme hyvin pikaiset kuulumiset. Infosin Nolanille omistavani laajahkon tuttavapiirin, joten saatoimme törmätä muihinkin tuttuihin. Häntä se ei haitannut, asia taisi pikemminkin olla toisinpäin.
"Yea, ymmärrän, mutta aikalailla perus kuulumisia kysellään. Paitsi jos nähdään pidempään, mut joo", selittelin toiselle. Sitten vaikenin hetkeksi ja seurailin tavanomaisesti koirien touhuja.
"Onks sulla jotain harrastuksia?" tiedustelin lyhyehkön hiljaisuuden päätteeksi ja vedin hupun päähäni, työntäen kädet jälleen hupparin taskuihin.

Nimi: Malluuw

18.03.2019 03:43
Daren Welch - Regent's Park

Tehdessäni viimein lähtöä nousin ylös ja tunsin kun joku (Jeremy) törmäsi minuun(?).
Tunsin sydämeni hyppäävän kurkkuuni asti ja kompuroin jalkoihini kaatuen takapuolelleni maahan, tuijotin hölmistyneenä toista ja avasin suuni sanoakseni jotain, mutta päätin pitää sen kiinni etten vain lipsauttaisi mitään ajattelematonta.
En tiedä miksi, mutta minä vain istuin siinä, maassa tuijottamassa toista hiljaa vaikka mieleni olisi tehnyt nousta ylös ja juosta pois paikalta.
"Mä..sori.." Sain lopulta aikaiseksi soperrettua.

//Tällänen lyhkänen

Nimi: E.M.

18.03.2019 00:13
Brad Miller (Brad > Charlie) - Kensington

Päännyökkäyksen ja sanojen kera Roger vakuutti, että Zane oli ilmoittautunut hänen mukaansa. Ja en oikeasti tiennyt miten olisin tiedon ottanut. Ei moinen vain sopinut Zanelle. Toki en ollut itse varsinaisesti kasvotusten kohdannut Zanea - se kun oli mahdotonta -, mutta silti. Zane oli erakko, joten miksi yhtäkkiä hän heti tahtoi lyöttäytyä Rogerin kanssa töihin?
Tosin saattoiko syynä olla se, että tavallaan isoveli oli Zanen kaltainen? Toki itsekin nautin omasta rauhasta, mutta ehkä toinen näki sen yhdistävänä tekijänä, vaikka erakoksi en olisi isoveljeä suoraan kuvannutkaan? Saattoiko Zane siis tykätä Rogerista? Tosin pystyikö hän edes tykkäämään yhtään mistään muka? Niitä asioita auttamatta pyörittelin mielessäni, kun Roger jatkoi kertomustaan, ja ilmeisesti isoveljellä ei ollut aikomusta ottaa Zanea pidempi aikaiseksi kollegakseen. Suoraan sanottuna en ihmetellyt, ja olihan palkkamurhaajan hommat enemmän yksilötehtäviä. Mietteliään ilmeeni kanssa vastaukseni viipyminen aiheuttikin tilanteeseen lyhyen hiljaisuuden.
"Sanoisin, ettei tule tavaksi, mutta enpä olisi totakaan arvannut sen ikinä tekevän", vastasin sitten asiaa vieläkin mielessäni ihmetellen. En vain tajunnut. Ja olisihan tuollaisesta Zanen pitänyt kertoa minulle, mistä tulikin mieleen, etten ollut edes lukaissut vihkoa, sillä olin luottanut vain Rogerin kertomuksiin. Ei siis sillä, että hänen mitään sanoja epäilisin muuten kuin ehkä silkasta ihmetyksestä.
"Pitääkin kattoa, onko se kirjannut jotain tohon ideaansa liittyen", jatkoin 'villin' idean saaden, ja siivoilut valmiiksi saatuani aloin selaamaan keittiöön jäänyttä vihkoa takaisin keittiön pöydän ääreen istahtaen. Ja yllätyksekseni Zane oli jopa kirjoittanut aiheesta. Kovinkaan pitkä sepostus ei ollut, mutta muutama rivi oli kyllä Zanelta pisimpiä tekstejä.
"Aika outoa. Harvemmin se ees viittii kirjottaa mitään, ja nyt jopa mainitsee, että muut ei saa lähteä sun kanssa hommiin, koska se tahtoo olla eka ja ainut. Ei kuulemman saada rosvota sen paikkaa", kerroin lukiessani Rogerille, minkä perään kohotin katseeni hänen puoleensa. En tosin ollut millään tapaa yhtämieltä sen kanssa, että mukamas ryöväisin Zanen tilaisuuden, jos minä päättäisin ja saisin luvan lähteä isoveljen kanssa hommiin. Jos joku tässä joltain ryöväsi, se oli kaikki ylimääräiset persoonat minulta, kun he elivät minun elämääni. Sitä en kuitenkaan lähtenyt selittämään, sillä vaikka Roger olikin ollut hyvä terapointiaiheissa, ei hänen tarvinnut kaikkea kuulla ja kestää. Siten parempi oli vain kommentoida ylipäätään Zanen tekosia.
"Se taitaa olla tosissaan ideansa kanssa", lisäsin siksi katseeni toisessa pitäessäni ennen kuin sitten palautin katseeni takaisin vihon puoleen ja kirjoitin yhdellä selkeällä virkkeellä, että aloittaisimme uudestaan lääkkeiden käytön. Se oli nimittäin maininnan arvoinen asia, jos tarkoitus oli onnistua yrityksessä. Onnistuminen riippui taas pitkälti Charliesta, ja Bryanin lisäksi myös Charlie voisi kadota elämääni vaikeuttamasta, jos en kaikista persoonista eroon pääsisi. Toisten manaaminen taisi kuitenkin yhdessä Zanen aiheuttaman epävarmuuden ja mietinnän kanssa vikatikki, sillä vihon sulkeminen yhdessä pöydässä nousemisen kanssa jäi viimeiseksi muistikuvakseni.

Yhtäkkiä tajusin kroppani olevan liikkeessä ja reaktionomaisesti päästin jatkamaan liikkeen loppuun, mitä kautta nousin pois pöydän ääressä olleelta tuolilta, joskin pöydästä tukea ottaneet käteni jätin pöydän pintaa vasten. Pikaisesti mutta rauhassa vilkaisin samalla ympärilleni enkä voinut sanoa tunnistavani paikkaa, minkä seuraamuksena osin ärsyynnyin ja osin olin tyytyväinen. Ainakaan en ollut 'kotona', kuten ne vanhemmikseni itseään kuvittelevat aikuiset paikkaa kutsuivat. Yksi voitokas päivä lisää, kohtahan olisin jo niin kaukana, ettei asiaa tarvitsisi edes miettiä. Ärsyyntymiseni tosin otti tasapainottelussa enemmän painoa, sillä huomasin paikalla olevan miehen, jota en tuntenut.
"Kukas vittu sä oot?" tuhahdin turhia miettimättä ja kurtistin kulmiani dramaattisesti, minkä perään nykäisin käteni eroon pöydästä ja tungin käteni puuskaan rintani korkeudelle. Jälkimmäisen tein tietämättäni osin myös siksi, että ulkoisen sukupuoleni takia en tuntenut itseäni kotoisaksi tuntemattomien seurassa. Ja olihan toinen ihan ok näköinenkin.

Nimi: Akit4

17.03.2019 21:08
Jeremy Durham | Regent's Park

Vilkaisin virnistäen Calviniin hänen avatessa oven minulle ja astelin siitä kerrostalon käytävään. Tulin laittaneeksi merkille miehen silmäniskun, mikä sai virneeni pysymään suunpielilläni vielä senkin jälkeen, kun kuulin oven sulkeutuvan takanani.
Pian astelin pihamaan viileyteen vetäen raikasta ulkoilmaa syvään keuhkoihini. Lähtiessäni kävelemään kaivoin kännykkäni esiin ja näpyttelin viestin kotipuoleen, että olisin siellä pian. Minua oltiin kaivattu siellä jo ihan riittävän kauan, joten oli vain reilua ilmoittaa, että olin vihdoin matkalla kotiin. Viestin lähetettyäni kännykkäni jäi vielä käteeni, kaivoin nimittäin taskustani esiin myös Calvinin antaman käyntikortin. Näpyttelin siinä olevan numeron kännykkääni talteen jo valmiiksi, jonka jälkeen annoin kännykän näytön muuttua mustaksi sen mennessä lukkoon. Katseeni jäi tuijottamaan käteeni jäänyttä korttia ja siinä olevaa kuvaa paidattomasta miehestä. Näky kieltämättä miellytti silmää, mutta samaan aikaan en voinut olla pohtimatta, mistä johtuen Calvinin kortissa oli moinen kuva. Mitähän hän mahtoi tehdä työkseen?


Jacob Lancey

Istuin päämajassamme tupakkaa poltellen ja silmäilin, kuinka Marcus hakkasi turhautuneena nyrkkeilysäkkiä. Iskujen äänet kaikuivat kolkon rakennuksen seinillä ja taustalta kuului muiden jengiläisten puheensorina. Kaikilla tuntui olevan hermot melko kireällä, sillä Mayfairin murhatapuksen takia poliisi tuntui olevan tavallista valppaampana, mikä taas haittasi meidän jengimme toimintaa. Ei epäilystäkään siitä, etteikö tämän takana olisi ollut Lontoon toinen suuri jengi GobraGang. Hemmetin käärmeiden piti aina hankaloittaa meidänkin bisneksiämme. Asialle pitäisi saada muutos keinolla millä hyvänsä.

Nimi: Malluuw

17.03.2019 15:08
Nicholas Leslie - Westminster

"Korppi.." Mietin ääneen katsoen savunharmaata pitkäkarvaista kissanpentua.
"Korppi siis." Hymähdin silittäen kissaa.
Seurasin Roryn vierellä ja katselin koiria hymähtäen, ne oli todellakin hyvin koulutettu kun kulkivat noin hyvin vierellä, liian usein kun olin sattunut törmäämään hihnassa räyhääviin koiriin aiemmin.
"Ei..rakastan eläimiä, mutten ole koskaan tullut hankkineeksi, tämä on ensimmäinen." Kerroin ja kuullessani toisen puhuvan silmistäni tunsin punan nousevan kasvoilleni, miksi nostin kaulahuivia poskieni eteen suojaksi.
"K-kiitti..ne on kyll aika uniikit." Hymähdin. Minua hämmensi miten toisen läsnäolo, vain tuo yksi lause sai minut jo hymyilemään näin paljon.
Vilkaisin minua uteliaana tutkivia ihmisia ja räpsyttelin hetken silmiäni ihmeissäni, koska olin epävarma itsestäni ulkoisesti siistin itseäni parhaani mukaan etten antaisi huonoa kuvaa.
"Ei se mitään, viihdyn hyvin ihmisten seurassa ja pyrin olemaan sosiaalinen, en vain tahdo keskeyttää jos teillä on omaa sisäpiiri juttua." Sanoin hymyillen ja annoin eripari silmieni tutkia Roryn kasvoja, mutta siirsin katseeni hetken päästä ettei vaikuttaisi aivan siltä että minä tuijottaisin toista tai mitään.

Nimi: Silver

17.03.2019 09:02
Roger Brad Miller -Kensington

Pikkuveli hymyili vastaukseksi minun torjuessa Bryanin pelot siitä, että persoonapoppoosta olisi minulle haittaa taikka minulle kävisi töissä jotakin. Tai siis, kyllähän siellä saattoi tapahtua vaikka ja mitä, mutta kuten sanoin, ei muiden kannattanut uhrata ajatuksia minusta murehtimiseen. Jotenkin tuli tuntemus, että Bradin hymy ei ollut koko vastaus, mutta en ruvennut tenttaamaan.
"Juurikin näin. Et avaa ovea, jollen siellä ole minä, tosin yleensä otan avaimet", vastasin Bradille puheen siirtyessä hänen huoliinsa, joita ei siis tällä hetkellä ollut, ja minun turvallisuutta edistävään neuvooni. Tai no, hyödyttäisikö se sitten loppujen lopuksi mitään, ehkä aika näyttäisi. Pikkuveljen puolesta toivoin että sellaista hetkeä ei tulisi. Joka tapauksessa, olin havaitsevinani Bradin sanoissa ripauksen huvittuneisuutta ja joo, eihän siinä mitään, mutta minulle tuli jälleen tunne, että toinen jätti jotakin kertomatta. Yrittikö hän peitellä jotakin? Huolestuttiko häntä sitten kuitenkin jokin? Vai analysoinko veljeä vain liiankin kanssa? En osannut sanoa. Puheenaihe vaihtui, minun infoni kautta siirryimme keskustelemaan Zanesta.
"Kyllä, luotan kuullunymmärtämiseeni", vakuutin päätä nyökäyttäen, kun Brad taisi vähän epäillä, oliko Zane tosiaan ilmoittanut lähtevänsä mukaani metsästämään. Tosin syy epäilyksille oli vahva, sillä Zane ei kuulemma juuri muiden kanssa kaveerannut ja sellaisen kuvan minä olin itsekin hänestä saanut. Olinhan samanlainen.
"Ja no, minäkin metsästän aina yksin, ehkä pari kertaa elämässäni ollut jonkun parina. Mutta hän vain ilmoitti tulevansa ja ajattelin, että ihan sama, kunhan ei tule tavaksi", kertoilin siinä samalla kun pyyhkäisin pöytää mikrokuitupyyhkeellä.


Rory Wilkins - Westminster

"Joo, etsitään vain", sanahdin pään nyökäytyksen kera Nolanin ehdottaessa kysyvään sävyyn, että yrittäisimme bongata eläimet sallivan kahvilan. Meillä molemmilla kun oli nelijalkaisia ystäviä. Pikkukissalla ei ollut vielä nimeä ja minunkin mielipidettä kysyttiin tähän asiaan.
"Jos minulla olisi kissa, sen nimi olisi Korppi tai Unikko", vastasin ja työnsin käteni hupparin taskuihin. Koska tarkoituksemme oli löytää eläinkahvila, oli parasta lähteä liikkeelle. Sitä paitsi kylmyys karisisi kävellessä.
"Sopii, jos vaikka tuohon suuntaan", vastasin Nolanille ja heilautin päätäni sellaisen tien suuntaan, joka pitäisi meidät poissa kaikkein vilkkaimmilta alueilta. Koirien kanssa halusin pyöriä vähän väljemmillä vesillä.
"Eiköhän", virnistin kevyesti toisen sanoille. "Enkä minä kuole jos mitään en saa", jatkoin. Lähdimme siis liikkeelle(?). Koirat pysyttelivät lähettyvilläni, välillä edellä ja välillä takana. Ne eivät kiinnittäneet kanssakulkijoihin mitään huomiota, vaan keskittyivät koiramaailman hajuihin.
"Onko sinulla ennestään muita eläimiä?" kysäisin hetken kuljettuamme ja katsahdin toiseen. En ollut aiemmin kiinnittänyt häneen juuri huomiota ja samassa tajusin näkeväni eriväriset silmät! Kuinka sellainen seikka ei heti pistänyt silmään.
"Hei uniikit silmät sulla, voidaanko vaihtaa", heitin virnistäen.
Muutaman metrin jälkeen havaitsin erään ravintolan kupeessa notkuvassa porukassa pari tuttua. He tunnistivat minut, jos eivät muuten, niin koirista. Goottityyliin pukeutunut tyttö, kaverini Luken tyttöystävä, sekä tämän veli Noel tulivat moikkaamaan.
"Mitäs tässä, perus lenkkiä vedän kuten näkyy", vastasin heidän kuulumisten kyselyyn. Molemmat loivat muutaman uteliaan silmäyksen Nolaniin, mutta palasivat porukkaansa minulle heipat heitettyään. Äänekäs sakki remahti nauruun ja lähti sisälle ravintolaan.
"Tunnen paljon porukkaa, eli näitä 'keskeyttäjiä' voi tulla lisääkin", lausuin hymynpuolikkaan käväistessä kasvoillani.

Nimi: E.M.

16.03.2019 22:05
Brad Miller (Brad) - Kensington

Kuten olettaa saattaa, isoveli ei ollut Bryanin huolien kannalla. Oikeastaan hän viittasi moisia ajatuksia vain kintaalla. Emme aiheuttaisi mitään lisäongelmia, mikä taisi tosin olla hieman etukäteen puhuttu, ainkin joidenkin persoonien puolesta. Bryankaan ei tuntunut ottavan Rogerin sanoja todesta, siis vielä vähemmän kuin minä. Mitään enempää aiheeseen en kuitenkaan sanonut, kunhan hymyilin vastaukseksi.
Sen sijaan kerrottuani Bryanin vain häiritsevän minua ja puheenaiheen käännyttyä niin sanotusti varoittaviin sanoihin en jäänyt enää vaitonaiseksi.
"Eli toisin sanoen en avaa ovea ollenkaan, kun en tunne yhtään sun normaaleja vieraita", sanahdin vastaukseksi, jopa siis huvittuneeseen sävyyn kuin yrittäen sillä piristää tunnelmaa, vähintäänkin omaa tunnetilaani siis. Enhän minä tiennyt miten Roger otti tunnelman ja välittyikö epämukavuuteni tai miksikä sitä nyt kuvaisikaan toiselle kuinka vahvasti. Hyvin hän oli tosin lukenut minua tähänkin asti.
Enempää ruokaa Roger ei kuitenkaan ottanut, ja siten korjasin lautaset aterineen pois. Oman ruokani jämät heitin hieman haikeana roskiin, minkä jälkeen siirryin siivoamaan muuten keittiöstä ruokailun jälkiä pois. Samaan aikaan isoveli puhalsi romanttisen kynttilänsä sammuksiin ja vei sen takaisin paikoilleen. Ja samalla kertoi jotain mielenkiintoista Zanesta, mikä sai minut keskeyttämään hetkellisesti tekemiseni ja käännähdin Rogerin puoleen.
"Ai ilmoittautui vai? Ootko varma? Se ei normaalisti halua tehdä mitään kenenkään kanssa", vastasin ihmetellen moista asiaa. Kun ilmeisesti Zane oli ilmoittautunut mukaan kentälle hommiin, enkä suoraan sanottuna tiennyt miten olisin tiedon ottanut vastaan. Enhän minä tai kukaan muukaan persoonista ollut koskaan tositoimissa. Viime aikoina harjoittelukin oli jäänyt enemmän sivuun. Siitä Bryan oli 'innoissaan' muistuttelemassa ja arveli, että asiassa oli jotain mätää tai vaarallista.

Nimi: Malluuw

16.03.2019 19:54
Nicholas Leslie - Westminster

"Jos etsimme kahvilan joka sallii eläimet?" Kysyin varmistaen vielä asiaa toiselta.
"Koska onhan minullakin tämä pieni matkalainen." Sanoin silitellen kissaa.
"Hmm..en ole tullut miettineeksi.. Ehdotuksia?" Kysyin katsoen Roryn suuntaan.
"Jos lähdetään kulkemaan kadunvartta pitkin, niin luulisi että tässä tulee kahvila joka sallii eläimet." Totesin ja vilkaisin toista pikaisesti vielä, tuoinen oli selvästi paremmassa kunnossa kuin minä mikä nosti paineet minulle mitä toinen minusta ajattelisi.
"Eiköhän kahvilasta muutakin saa kuin kahvia." Jatkoin kun toinen kertoi ettei joisi kahvia. Tunsin helpotusta, kun toinen tulisi mukaani, näin voisin kuluttaa aikaani ettei minun tarvisisi yksinkään istua asunnollani miettimässä miten mielenipahottaisin muiden ihmisten mielipiteiden takia.

Nimi: Silver

16.03.2019 18:55
Rory Wilkins - Westminster

Kehotin Nolania silittämään koiriani ja hän kyykistyi niiden puoleen, ojentaen ensin kättä. Vingi ja Dinni nuuhkaisivat melko välinpitämättömän oloisina ja heilauttivat hieman häntiään.
"Lenkillä minä vain olen", lausahdin toisen kysyessä häiritsikö hän minua. Nicholas itse oli ollut matkalla kauppaan -ja nimenomaan oli, sillä apua kaipaava kissanpentu oli muuttanut suunnitelmia, kuten hän itsekin asian ilmaisi. Suoristauduin koirien vierestä seuralaiseni kysyessä minua kahville. Lievästi yllätyin ja vähän jopa hämmennyin, mutten antanut tuntemusten näkyä ulospäin.
"Tuota miksikäs ei, kahvia en juo, mutta seuraksi voin tulla", vastasin ja annoin virneenpuolikkaan käväistä kasvoillani. Koirat nousivat venytellen, ne taisivat vaistota että oltiin lähdössä jonnekin.
"Joko paikkaan joka sallii eläimet tai sitten majoittaudutaan ulkoterassille", jatkoin. Sään puolesta sisälle pääsyä en vastustelisi.
"Oletko btw miettinyt löytöpennulle nimeä?" kysäisin sitten.

Nimi: Malluuw

16.03.2019 12:43
Nicholas Leslie - Westminster

Kyykistyin alas ja tarjosin kättäni noille nuuskittavaksi, ennen kuin silitän koiria.
"En kai ole häiriöksi? Siis jos sinä olit jonnekkin matkalla." Selitin ja henkäisin taas raskaammin että mieleni pysyisi keskittyneenä koiriin eikä mielessäni kuuluvaan supinaan, jota ajattelin ehkä jopa tiesin ohikulkijoiden tekevän.
"Olin menossa kauppaan, mutta suunnitelmiin taisi tulla muutos tämän pikkuisen takia." Naurahdin jopa hieman sosiaaliset taitoni olivat selvästi ruosteessa.
"Maistuisiko kahvi? Tai ymmärrän jos sinulla on muuta ja koirat mukanasi, mutta.." Aloitin ja ajauduin taas hieromaan niskaani.
"Olisi ihan mukava saada seuraa." Selitin kierrellen sitä että kaipaisin suorastaan toisen ihmisen läsnäoloa.

Nimi: Silver

16.03.2019 11:02
Rory Wilkins - Westminster

Kissa ei ollutkaan miehen oma, hän oli löytänyt pikkuisen hylättynä kadulta. Kulmani kurtistui hieman ja puuskahdin
"Julmat ihmiset..." Toinen mutisi jotakin saman tapaista ja ensimmäisenä tuli mieleen, että hän puhui kissalle, joskin hän näytti kiusaantuvan ajatuksiinsa uppoutumisesta. En ollut huomaavinaankaan.
"Suloinen ilmestys", lausahdin sen sijaan ja hymyilin vähän katsellessani eläintä. Seuralaiseni esittäytyi Nicholakseksi, mutta saatoin kutsua häntä Nolaniksi.
"Rory", esittäydyin itse. Seuraavaksi puhe kääntyi koiriini ja katsahdin jaloissani retkottaviin ystäviini. Aloituslauseen kuullessani ajattelin jo puolittain saavani kuulla iänikuista saarnaa, mutta ei sentään.
"Noh, yleensä ne eivät karkaile", hymähdin katse Dinniin suunnattuna Nolanin mainitessa, ettei vapaana juoksentelevia koiria juuri näkynyt. Dinni makasi silmät puoliummessa.
"Ja olen ansainnut niiden luottamuksen. Ne on mun perhe ja elämä", lausahdin suupieli hymyyn kaartuen. Kyykistyin henkivartijoideni väliin ja silittelin kumpaakin niskasta, supatellen hiljaa niille helliä sanoja. Dinni nuoli naamani märäksi.
"Hyäh, älä viitsi", älähdin hilpeys äänestä kuultaen ja katsahdin Nolaniin.
"Silitä pois, ne purevat vasta kun pyydän", kehotin ja virnistin lauseen loppupuolella, jotta toinen ymmärtäisi sen vitsiksi. Vaikka sitä se ei ollut.

Nimi: pixeli

15.03.2019 07:19
Emil Stanley Dawson

Toinen vastasi kieltävästi eläimiä koskeviin kysymyksiin ja nyökyttelin itsekkin päätäni.
"Mulla sama" hetken pidin taas hiljaisuutta, kunnes laitoin tumpin lähelläni olevaan kuppiin ja katsahdin Ellaa.
"Voitais mennä takasin sisää, ellet sä haluu olla tääl ulkona. Aattelin et voisin kyl ottaa viel toisen lasin viiniä" naurahdin ja suuntasin katseeni baarin lasiovista sisään todetakseni siellä olevan rauhallista. Vilkaisin Ellaa ja tunnustin itselleni jopa viihtyväni hänen seurassaan, vaikka toinen olikin sanonut muuta heidän tavatessaan.

©2019 LONDON - suntuubi.com