Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Silver

18.09.2019 14:57
Rory Wilkins - Westminster

Nolan sanoi, että hän ei minua kusipääksi kutsuisi. Virnistin.
"Se on kiva kuulla. Mutta älä vielä mene vannomaan", vastasin.
Elijah ja Nolan olivat jokseenkin samanlaisia epävarmuutensa kanssa. Asiasta mainitseminen sai Nolanin hieman pahoittelemaan ja lupaamaan, että hän pyrkisi olemaan sosiaalinen. Huulilleni nousi hymy.
"Ei se mitään ja ymmärrän kyllä, että välillä on vaikeaa olla sosiaalinen", sanoin. Toisen seuraavat sanat siitä, kuinka minun kanssani oli helppo olla ja kuinka mukava olin, saivat hienoisen lämmön nousemaan poskipäilleni.
"Kiitti Bunny, mukava kuulla. Säki oot hiton kiva jätkä", sanoin hymyten ja sipaisin hiuksiani.
Elijah palasi koskettimineen ja kysyi, oliko meillä kappaletoiveita. Nolan puolestaan tiedusteli, osasiko Elijah jonkun kappaleen ulkoa tai mikä oli hänen lempikappaleensa.
"Komppaan Bunnya. Soita joku sun lemppari", sanoin hymyillen. Ja muistin katsoa Elijahiin päin.

Nimi: Malluuw

17.09.2019 23:17
Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka

Katsahdin Jacobia kun tuo sai temmettyä itsensä ylös pukiessani takkia ylleni.
Huomasin että Jacob pisti tupakin huulilleen ja tiesin että saisin kuulla asiasta, jos toinen alkaisi polttaa sisällä työpaikallani.
"Mennään vaan." Ilmoitin ja samalla nostin kännykän korvalleni, tilasin matkalla ulos meille taksia ja varmistin samalla taakseni vilkaisten että Jacob pysyisi perässäni.

Daren Welch - Hackney

"Tutustun heihinkin mielelläni paremmin, ettei sinun isovanhempien tarvitse epäillä mua ja olihan se ensitapaaminen vähän..kiusallinen." Naurahdin.
"Kaksi taidotonta keittiössä, toivotaan että palokunta on lähistöllä jos alkaa uunissa paukkua." Virnistin kiusalllani heittäen läppää kokkailuistamme, minua kieltämättä jännitti mitä saisimme yhdessä aikaan keittiössä.
"Ehkä jokin helppo ruoka vois sitten olla..vaikka makaronilaatikko?" Ehdotin ja katsoin Jerryn suuntaan, pysähdyin ja pysäytin samalla myös Jerryn(?).
Varvistelin ja suukotin toista huulille hellästi, minkä yletin.

Nimi: Akit4

17.09.2019 22:49
Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka

Hymähdin kulmani nytkähtäessä, kun kuulin Marcuksen päättävän taksikyydistä. Selvä sitten, sillä siis mentäisiin, kunhan hän itse sen siis maksaisi.
Siitä sitten siirryttiinkin jo rahoihin, ja vastauksen töksäyttämääni kysymykseen sain vasta suudelman, ja näykkäisyn jälkeen. Ehdin kuitenkin jo sulkea silmäni suudelman ajaksi, ja näykkäisyn myötä ne sitten avautuivat ja kohdistuivat jälleen edessäni olevaan Marcukseen. Tuhahdin peittäen naurahdustani hänen tippikommenttinsa vuoksi. Ei sillä, takuullahan minä annoin niitä parhaita tippejä. En kieltäisi moista.
"Selvä", tokaisin vielä lopuksi Marcuksen ilmoittaessa taksin tilaamisesta. Samalla teinkin sitten jo matkaani jaloilleni hänen pukiessaan takkiaan ylle. Itsekin asettelin takkiani ylläni ja samalla tulin taputelleeksi taskuni lävitse tupakoideni, myös avainteni mukana pysymisen varmistamiseksi.
Ja tupakat taskussani tuntiessani himo niiden polttamiseen ilmaantuikin lähes välittömästi.
"Mennään ulos oottelee?" ehdotin, ja toimeliaasti nappasin jo yhden savukkeen huulilleni.


Jeremy Durham | Hackney

Katseeni selaili kauppaa meidän kulkiessamme sen käytäviä pitkin käsikkäin. Samalla kuuntelin Darenin pohdintoja päivällisestä. Se sai minut naurahtamaan.
"Älä ota siitä mitään paineita", tokaisin, "Voisin uskoo, että ne vaan haluais tutustuu suhun. Ei sen kummempaa."
Tokihan en ollut koskaan aiemmin esitellyt ketään kumppaninani isovanhemmilleni, mutta pystyin lähes näkemään sieluni silmin, kuinka he haluaisivat tutustua mielitiettyyni paremmin juurikin vaikka päivällisen yhteydessä. Olinhan kuitenkin elänyt heidän kanssaan hyvinkin pitkän aikaa, joten olin varma, että sellainen käytös sopisi heille hyvin.

Isovanhempieni mahdollisesti järjestämästä päivällisestä keskustelumme siirtyikin sitten minun ja Darenin ruokailuun. Kohautin olkiani menua pohtiessani, ja silmieni selaillessa mietteliäänä ohi lipuvia hyllyjä.
"En mäkään mikään kokki ole", nauroin katseeni suuntautuessa lyhyempään jätkään. Eihei, en todellakaan kokkaillut juurikaan. Pääsin helpolla mummini huolehtiessa ruuat.
"Kunhan ei vain sytytettäisi keittiötä tuleen", jatkoin nauraen. Kaksi osaamatonta keittiössä touhuamassa voisi olla melkoinen soppa. Nauruni heltyi hieman Darenin mainitessa pariskunnat, enkä voinut olla imaisematta huultani käteni puristuessa hänen omaansa. Pariskunta. Jep, tuo sana sai hassun kipristyksen kiusaamaan sisintäni joka kerta vain entistä enemmän. Olinhan kuitenkin haaveillut omasta partneristani jo vuosia, ja nyt minulla olisi sellainen. Heh. Tunsin rintani sykähtelevän.

Nimi: Malluuw

17.09.2019 22:02
Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka

"Osaat, mutta siel on sen verran viilee että parempi kun tilaan taksin meille kuitenki." Ilmoitin ja otin kännykkäni esiin etsiäkseni numeron.
Jacob vastasi seuraavaksi kysymykseeni kun kysyin tarvitsisiko toinen rahaa, minulla olisi heittää kyllä toiselle tippirahojani pois.
Käänsin katseeni vanhempaan jätkään ja kävelin Jacobin luokse, suutelin tuota kielarilla ja erkaantuessani näykkäsin hellästi toisen alahuulta.
"Sain paremman tipin tänään." Ilmoitin ja annoin setelinipun Jacobin kouraan.
"Tilaan meille taksin." Jatkoin kävellen takaisin kaapilleni ja vedin takin niskaan, olin valmis lähtemään kunhan toinen saisi itsensä ylös.

Daren Welch - Hackney

"Päivälliselle? Pitääkö sinne pukeutua hienommin kuin leffoissa?" Kysyin heti perään kun aihe tuli puheeksi.
"En..ookkaa ennen ollu päivällisellä missään." Kerroin ja katsoin Jerryä silmiin.
"Voin laittaa päivällistä meille, onko sulla toiveita? Mä en oo kovin hyvä keittiössä..mutta jos kokkaillaan yhdessä?" Ehdotin.
"Eikö pariskunnat vähän niinku tee kaikkee yhes?" Jatkoin kysymyksellä.

Nimi: Akit4

17.09.2019 21:31
Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka

Kulmieni kurtistus ei hellittänyt nähdessäni Marcuksen minulle luoman virnistyksen. Hän ei kuitenkaan tullut valaisseeksi minua päänsä sisäisistä mietteistä, vaan sen sijaan tuloi ainoastaan kysyneeksi, pitäisikö meidän mennä taksilla. Kohautin olkiani katseeni pyöriessä huoneessa.
"Kyllä mä kävellä osaan", tokaisin itsevarmasti, mutta toisaalta kaipa sanani eivät silti mitätöisi taksia pois vaihtoehdoista. En vain kuitenkaan voinut olla tuomatta itsevarmuuttani jälleen takaisin peliin.
Katseeni seilailtua hetkisen se palautui Marcukseen ja hänen tekemisiinsä. Lähinnä siis hänen rahojensa puoleen, josta hän lopulta minulta kysyikin. Kohotin katseeni häneen ja olin lähes virnistää.
"Eikös sen pitäs olla mun tässä tilanteessa, joka niitä rahoja jakelee pois?" töksäytin tajuamatta, että se saattaisi jälleen kuulostaa siltä, kuin olisin viitannut Marcuksen olevan maksullinen huora. Kyseessähän oli siis ehkä ollut tarkoitus olla jonkin sortin kuiva vitsi, mutta saisipa nähdä, miten jätkä sen ottaisi.


Jeremy Durham | Hackney

Katseeni seilaili Darenin suunnalla hänen puristaessa kättäni. Hänen kysymyksensä johdosta tulin väläyttäneeksi hetkellisesti hampaitani hymyni lomasta. Niin, mehän todella olimme nyt yhdessä. Poikaystävät. Ihan vaikka tämä olikin ikään kuin kokeilua.
"Tietenkin", sanoin epäröimättä. Olinhan minä muutenkin hyvin avoin isovanhemmilleni ja kerroin heille useimmiten lähes kaiken.
"Mutta kannattaa varautua sit. Voin kuvitella, että ne haluais sut heti vieraaksi ja päivälliselle", nauroin astellessamme kaupan lämpöön. Siinä sitten Darenin napatessa korin käteen hän jo kyseli, olisiko minulla kiire palata.
"Ei mulla oo kiirettä", lupasin hymähtäen.

Nimi: Malluuw

17.09.2019 21:06
Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka

Hymähdin ja katsoin Jacobia, hyvä valinta, voisin keksiä jotain mukavaa asunnollani toiselle enhkä vähän rangaistusta kun toinen oli kehdannnut olla niin koppava minulle aiemmin, ehkä pistäisin tuon kiinni raudoilla ja kiusoittelisin tuota vähän.
Virne kohosi kasvoilleni joka varmasti toisen miettiessä vähän paljastaisi mitä mielessäni liikkui.
"Pääseks kulkemaan vai tilaanko taksin?" Kysyin ja vaihdoin vaatteita parempaan, en viitsinyt työasussa esiintyä julkisella paikalla, vaikka kyllä se houkutti vähän kiusata ohikulkijoita.
Laskin saamani tipin tuolille, olihan sitä kerennyt tulla mukava tupporahaa jo, rikkaimmat asiakkaat antoivat enemmän tippiä mitä enemmän noita kiusasin, en tietenkään seksuaalisesti, vähän lirkuttelua, sylitanssia ja pientä silmäpeliä niin toiset olivat myytyjä ja pystyin vetämään noita kuin pässiä narussa.
"Tarviitko massia?" Kysyin ohi mennen ja vilkaisin Jacobiin.

Daren Welch - Hackney

Hymähdin kun olin saanut laitettua Jeremylle huivini, vaikka toinen vastusteli niin en ottanut vastaan vastaväitteitä, tuo saisi nyt tyytyä ottamaan vastaan huivini ja kiusasinkin että Jerryn isovanhemmat antaisivat minulle sanomista jos saisin Jerryn sairastumaan.
"Aiotko mainita heille tästä? Että ollaan yhdessä." Kysyin ja hellästi puristin Jerryn kättä, vaikka pääsimme kaupan sisälle, niin en hellittänyt otettani Jerryn kädestä(?) vaan otin vapaaseen käteeni korin.
"Mitä haluaisit syödä? Ei kai sulla oo niin kiire kotiin?" Kysyin ja käänsin katseeni Jerryä kohti.

Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin & Nicholasin asunto

"En minä sinua kusipääksi voisi ajatella." Kerroin Rorylle hymyillen.
Bunnyn kuuleminen Roryltä lämmitti mukavasti sisältä ja sai perhoset lepattamaan kivasti vatsanpohjalla.
"Ai, sori en halua antaa epävarmaa kuvaa itsestäni, koitan olla sosiaalinen ja avoin!" Vakuutin hymyillen Rorylle.
"Sinun kanssasi voin helpommin olla oma itseni, sinua on helppo lähestyä ja olet todella mukava, olet auttanut minua todella paljon." Kerroin hymyillen Rorylle ja katsahdin huoneeseen tulevaa Elijahia.
"Hmm..onko mitään mitä osaisit ulkoa? Joku lempi kappaleesi?" Kysyin kääntäen katseeni Elijahiin.

Nimi: Akit4

17.09.2019 18:42
Elijah Carter | Westminster, Elijahin & Nicholasin asunto

Suuntasin huoneelleni jättäen kaksikon eläimineen keskenään. Huoneeni oven avatessani uskalsin viimein hengähtää syvään, samalla hermoilevaa mieltäni ja kehoani rauhoitellen. Hyvin minä onnistuisin. Ja vaikken onnistuisi, ei minua purtaisi, kuten Rorykin oli sanonut.
Nappasin huoneen nurkassa jalustallaan seisovan kosketinsoittimen syliini, jättäen jalustan siihen, ja lähdin saman tien takaisin kohti Nicholaksen huonetta. Olin jättänyt oven aukinaiseksi, joten onnistuin pääsemään siitä huoneeseen, vaikka sylini olikin täynnä. Vilkaisin kaksikkoa varmistaen, etten taaskaan keskeyttäisi mitään.
"Tässä se ois", tokaisin töksäyttäen, sylissäni olevaan soittimeen viitaten, ja istuuduin takaisin alas entiselle paikalleni. Sormeni sipaisivat haikaillen sen valkeita näppäimiä kaivaten niiden luomia ääniä. En kuitenkaan antanut itseni vaipua ajatuksiini, vaan koskettimien pinnoilta sormeni liikkuivat nappaamaan johdon otteeseensa, ja työntämään sen pistorasiaan. Painoin virtanappia, ja soitin meni päälle.
"Onko kappaletoiveita?" kysyin nostaessani katseeni viimein takaisin muiden puoleen soittimestani.


Jeremy Durham | Hackney

Sanoistani huolimatta Daren pysähtyi, ja samalla hetkellä seisahduin sitten itsekin. Katseeni seurasi kysyvänä pojan toimia hänen alkaessaan riisumaan kaulallaan olevaa huivia.
"Hei, kyllä mä ihan oikeesti pärjään", vakuuttelin edelleen, mutta se osoittautui turhaksi. Daren nimittäin oli jo kurottamassa huivia kaulalleni. Hymähdin vastahakoisesti, mutta kumarruin silti avittaakseni lyhyempää jätkää tekemisissään.
Hänen palatessaan takaisin kurotuksistaan jalkapohjilleen katseeni jäi kevyesti virnistäen häneen.
"Mut en mäkään palele herkästi", väitin vastaan, hymy kuitenkin huulillani, joka sitten vaihtuikin naurahdukseksi kuullessani isovanhempieni tulleen osaksi keskusteluamme.
"En uskois kuitenkaan niiden kantavan sulle kaunaa", tokaisin huvittuneena, "Korkeintaan saisin ite kuulla valistusta lämpimästä vaatetuksesta."
Sanojeni jälkeen virneeni jäi kasvoilleni ja käteni tarttui uudestaan kiinni Darenin omasta. Huivi jäi kaulalleni, vaikka olinkin ollut varma, että pärjäisin sitä ilmankin, ja aloin jo ottamaan muutamia askeleita jatkaaksemme matkaa kaupalle.


Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka

Virnistin katseeni jäädessä seurailemaan sylistäni nousevaa Marcuksta ja hänen sanojensa jälkeen hymähdin, ja vedin housuni kunnolla jalkaani. En kuitenkaan noussut vielä aloiltani minnekään, vaan päätin jossain pääkoppani pimennossa odotella siinä, kunnes Marcus olisi valmis lähtemään.
Siinä odotellessani sainkin sitten kuulla kysymyksen, joka sai minut kurtistamaan kulmiani. Vastaus oli kuitenkin nopeasti tiedossani.
"Sun luo", sanoinkin sitten lähes välittömästi kuin kummempia miettimättä. Tosin eipä siinä edes ollut mietittävää. Eihän me oikeastaan edes voitaisi mennä "minun luokseni", kun en minä mitään helvetin asuntoa edes omistanut. Ja lisäksi Marcuksen vieminen jengin päämajalle sen sijaan toisi mukanaan omat haasteensa.

Nimi: Malluuw

16.09.2019 17:03
Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Pakostakin nopea suukko huulille nostatti hymyn huulilleni, joka pian kuitenkin oli enemmänkin virne, niin tyhmältä kuin se kuulostikin niin pelkkä suukko oli jo saanut minun vatsanpohjassani lepattamaan lauman perhosia.
"Ei kiirettä." Vakuutin ja nojailin tallin seinää vasten.
"Minä voin katsella kun työskentelet, näytät hyvältä." Kehuin lempeästi hymyillin toiselle.
"Pyydä toki apua vain jos kaipaat." Ilmoitin, en minä työtä vältellyt, mutta oli mukava seurata vähän sivusta Zacharyn puuhia ja sivusilmällä ehkä vähän toisen kehoa sekä sen muotoja.

Christopher Holmes - Reagent's Park

"En, sinulla on kyllä silmää kaikessa." Myönnyon vastaamaan hymähtäen ja katselin kännykkää kädessäni, seuraavaksi nuorukainen kysyikin voisimmeko ottaa kännykän jota olimme jo hetken aikaa tutkineetkin jo.
Seuraavaksi katseeni osui hintalappuun joka oli puhelimen vieressä, vaikken sitä ulkoisesti näyttänyt kyllä hinta kirpaisi vähän sisältä, mutta olihan minulla kaksi työtä joten rahan puutteesta ei ainakaan olisi pulaa.
"Joo, mennään vaan kassalle, tarviitko mitään muuta? Panssarilasia tai suojakuoria?" Kyselin katsahtaen Charlieta päin, mutta lähdin hitaalleen jo kohti kassoja.

Nimi: E.M.

14.09.2019 19:32
Florencio "Micah" Armati - East End, koti > kohti CG päämaja

Sofia suostui mukinoitta suunnitelmaani, minkä jälkeen käänsin katseeni tuulilasista ulospäin ja ajoin auton pois pihasta. Hetken aikaa autossa oli hiljaista keskustelun kannalta, kun yritin kasata ajatuksiani sen suhteen, mitä kaikkea minun pitäisi kieltää Sofiaa tekemästä. Sääntöjen lukua kun en voisi jättää välistä. Kyllä Sofia varmasti käyttäyisi, mutta en tahtonut hänen sotkeentuvan mihinkään.
Hetken kuluttua ajatusteni kasaaminen tuli kuitenkin katkenneeksi, kun Sofia lähti kyselemään. Toki alkuun hän ehti kysyä vain, miksi olin jengissä, mutta tiesin kysymysten tulevan siitä jatkumaan. Katseeni kävi lyhyesti tytön puolessa ennen kuin katseeni jo palasi tien puoleen.
"Olen kasvanut siihen eikä jengistä lähdetä niin vain. Varsinkaan pomon paikalta", vastasin katseeni tiessä pitäen.
"Siksi haluan pitää sinut erossa töistäni. Ja siitä puheenollen voisit odottaa minua sitten huoneessani", jatkoin vilkaisten sanojeni perään Sofiaa uudemman kerran.

Nimi: pixeli

07.09.2019 14:16
Emil Stanley Dawson | St James | K18

Vaikka olimmekin vieneet rakastelumme päätökseen, se ei tarkoittanut että kaikki hauska loppuisi. Irroutauduttuamme muutamien äännähdyksien saattelemana, sekä jopa yhden suudelmankin, Ella ehdotti peiton alle menemistä. En ollut yllättänyt kysymyksestä, sillä vilukissa maininta oli porautunut muistiini enemmän kuin hyvin. Olin jopa saattanut havaita toisen tulleen lähemmäksi minua ikäänkuin lämpöä hakien. En siis voinut olla estämättä pienen virneen nousua kasvoilleni.
"Sopii, vilukissa"
iskin silmää leikittelevästi, kuunes kaivauduin peiton suojiin. Ellankin päästyä lämpöön(?) saatoimme jatkaa rakasteluamme, tosin kevyemmällä tasolla. Laskin aluksi käteni tytön hartioille, joista ne lähtivät liukuvasti valumaan selälle(?). Toinen käteni eksyi jopa pakaroille asti, miksi turhaa pitäisin käteni sieltä pois kun kerta ne olivat esillä. Huuleni nostin Ellan kaulalle jaellen ihoon pehmeitä suukkoja(?). Toki annoin myös toisen tehdä omat hellittelynsä mikäli vain tahtoi. Minulle kävi myös hyvin hellijän osa, sillä siitä sai myös mielihyvää.


London Wilford | Belgravia

Naurahdin Aubreyn selittäessä, ettei hänen käärmeensä, jonka nimeksi toinen kertoi Apepin, ollut muutenkuin lajinsa puolesta lähellä lohikäärmettä. Tavallaan olisin halunnut tavata tytön isän nähdäkseni omin silmin millainen lohikäärme hän oikein olisi, mutta nyt se ei oikein ollut viisasta. Arvelin sen ajan sitapaitsi koittavan vielä.
Sitten Aubrey siirtyi puheenaiheessa asiaan, jonka vuoksi olimme oikeastaan tulleet toisen kotiin. Nyökyttelin päätäni. Oli viisasta jos nyt hoitaisimme homman kotiin ja jatkaisimme sitten keskustelua hitusen turvallisemmassa paikassa. En kuitenkaan halunnut tulla yllätetyksi Aubreyn huoneesta. Hänen isänsä soittaisi vielä poliisin paikalle jostain kotirauhan rikkomisesta ja syytteitä sellaisista en juuri nyt kaivannut. Siispä nostin kasvoilleni kevyen virneen ja katsahdin tyttöä.
"Lupaan kattoo muualle sillä aikaa ku vaihdat vaattees" en voinut olla vastustamatta kiusausta olla kiusaamatta toista hitusen. Kysymättä sen suurempia lupia istahdin toisen sängynreunalle, sillä se tuskin haittasi Aubreyta.
"Toki voin mennä uloski jos et viiti vaihtaa mun läsnäollessa" naurahdin ja vilkaisin toista kiusoittelevasti. Onnekseni Aubrey oli rento luonteeltaan, joten hänen kanssaan uskalsin leikitellä tällaisellä asialla, muutoin olisin jättänyt välistä.

Nimi: E.M.

04.09.2019 23:05
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Chris katseli löytämääni puhelinta ja tutki sitä hetken aikaa tarkemmankin näköisesti. Minä puolestani seurasin toisen toimia sivusta. Enhän minä ollut koskaan kännykkää ostanut enkä tiennyt mitä tehdä. Ilmeisesti mies kuitenkin oli kiinnittänyt huomiota lähinnä puhelin ulkokuoreen. Samaan siis kuin minäkin, ja virnistäen hän totesi valintani olevan näpsäkän värinen ja oloinen ja että minulla oli vielä silmääkin asian suhteen siis. Ja se toki sai minut omakehuiseksi.
"Tietenkin on. Ootko sä muka luullut jotain muuta?" vastasinkin hymyillen ja perään toista kiusoitellen ja pelkäämättä näyttää ylpeyttäni. Jos Chris tosin vastaisi myöntävästi, niin saisi se olla suurempikin vitsi. Kyllähän minusta tiesi, että osasin valita aina hyvät vaihtoehdot.
"Voinks mä ottaa ton?" päädyin lopulta kysymään joka tapauksessa. Kunhan siis olin vain lukaissut kännykän luona olevan lyhyen lippulappusen, jossa luki mitä ominaisuuksia puhelimessa jotakuinkin oli.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent ei sitten luovuttanut helpolla asian suhteen, vaan lupasi hän heittää minut asunnollenikin. Ja kuulemman hän voisi keksiä hätätilanteen verukkeen, jolla töissä kukaan ei ihmettelisi. Valehtelu ei minusta vain ollut kovinkaan kilttiä.
Siitäkin huolimatta myönnyin nyökäten kuitenkin toisen ideaan. Aivan kuten myönnyin myös kuiskaaviin käskyihin pitää lapusta hyvä huoli, kun Vincent oli antanut numeronsa minulle. Ylipäätään lapulle numeron kirjoittaminen oli saanut minut hymyilemään huvittuneena, sillä olisihan minulla ollut kännykkäkin taskussa. Olisin voinut kirjoittaa numeron sinne suoraan, mutta selkeästi Vincent tahtoi leikkiä vanhollista. Ei sillä, että se olisi minua haitannut. Olihan se romanttisempaa kuin numeron saneleminen puhelimeen.
Ja kaipa Vincent sitten todellakin oli romanttinen. Tai sitten hän osasi vain todellakin vetää polveni heikoiksi muusta syystä, sillä suudelman perään mies kuiskasi pehmeästi 'rakkaani'. Tai sanoi hän muutakin, mutta se viimeinen sana sai minut hymyilemään varsin typerästi. Se taas sai katseeni käväisemään sormiini jääneessä lapussa, mutta oikeastaan saman tien katseeni kohosi takaisin Vincentin silmiin. Minulla ei ollut lainkaan mahdollisuuksia pidätellä hymyäni, ja kuin toista sanottomuudestani ja reaktiosta harhauttaakseni pussasin pikaisesti miestä huulille. Sen perään pakitin toisen luota askeleen verran ja tungin muistilapun typerästi hymyillen taskuuni. Että olinkin lääpälläni toiseen.
En minä nimittäin todellakaan olisi tiennyt miten minun olisi pitänyt sanoihin reagoida. Toki reaktioni paistoi varmasti Tinbuktuun asti, mutta hakiko Vincent sitä reaktiota? Vai olisiko hän halunnut minun vastaavaan sanaan? Vai sanoiko hän sen vain minun mielikseni? Jälkimmäiseen toivoin, ettei, vaikka en ollutkaan siinä pisteessä, että olisin voinut kutsua Vincentiä rakkaakseni. Ei sen takia, ettenkö olisi halunnut toisen sitä olevan tai ajatellut sen olevan mahdollista, vaan enemmänkin sen takia, että se tuntui...jotenkin niin sitouttavalta? Minä kun pelkäsin sitoutumista, koska oletin sen johtavan vain suruun. Ainahan kaikki lopulta jättivät.
Moiset ajatukset eivät kuitenkaan onneksi näkyneet vahvan ilahtumisreaktioni alta lainkaan. Oikeastaan ne tuntuivat liikkuvankin vain ajatuksieni taka-alalla samalla kun olin vain onnellinen toisen sanavalinnasta. Lopulta sain onneksi kuitenkin suuni auki, vaikkei hymy haihtunutkaan sen myötä kasvoiltani.
"Hoidan nopeasti vain hommat ja lähdetään sitten", sainkin siten sanottua kiherrys ja innostus äänessäni, vaikka yritinkin peitellä niitä parhaani mukaan. Sen perään olin jo valmis ryhtymään hommiin. Harjaisin vain pikaisesti Gallyn ja veisin hevosen tarhaan, mutta siinä ei kestäisi kuin hetki. Varsinkin kun olisin nopea, ettei toisen tarvisisi myöhästyä takiani liiaksi töistä.

Nimi: Silver

29.08.2019 19:11
Roger Brad Miller - Chelsea

Jos miehen mielestä minä en ollut iloinen, niin ei kyllä hänkään kovin riemukkaalta näyttänyt. Hänen sanojensa mukaisesti kuitenkin luulin, että meistä molemmista tulisi pirteämpiä. Kaiketi. Riippui. En pitänyt todennäköisenä että pahin tapahtuisi enkä totisesti toivonut sitä. Ei nyt.
Kun nyt sitten olimme päättäneet viinille lähteä, niin kysäisin toisen tahtoa paikan suhteen. Hänellä, kuten minullakaan, ei ollut sen suhteen toivomuksia.
"Okei, ensimmäinen ovi siis", sanahdin päätä nyökäyttäen.
Jo viiniseuraksi kysyminen oli ollut yllätys, mutta toinen lievä yllätys oli kohteliaisuudet. En jotenkin ollut ajatellut esittäytymistä. En pitänyt sitä erityisen tärkeänä. En aikonut luoda mitään läpi enemmän tai vähemmän pitkän elämän kestäviä suhteita ja vaikka nimen kertominen ei sitä tarkoittanutkaan, tuppasi esittelyt unohtumaan. Kai se oli suojamuurikin. Sekunnin verran mietin, heittäisinkö kehiin tekaistun nimen, mutta annoin olla. Ei oikeasta ollut haittaa -eikä toinen sitä paitsi tiennyt oliko se aito.
"Eipä olla joo", totesin neutraalisti. Vetäisin käden taskusta tarjotakseni toiselle kevyen kädenpuristuksen, mikä sekään ei tapoihini kuulunut. Ei tilannetta nyt kiusalliseksi voinut sanoa, mutta vähän niin kuin ehkä jotakin siihen suuntaan. Ja kuvittelinko vain vai oliko toisella vilu?
"Roger", sanoin, kommentoimatta kuvitelmiani toiselle. Sitten katsahdin tietä eteenpäin.
"Tuonne kun kävellään niin varmaan joku juottola löytyy."
Lähdimme siitä sitten kulkemaan(?) ja lyhten tovin päästä sanahdin.
"Jos baarilla ei muuten niin väliä, niin sen verran niin sanoakseni sivistynyt paikka olisi kiva jossa ilotyttöjä ei roikkuisi joka oksalla."
Eipä toinenkaan näyttänyt lorttoloiden vakioasiakkaalta, mutta eihän ikinä kannattanut vannomaan mennä. Tosin hän oli kyllä ikään kuin minun seurassani, joten vaikka naisten perässä juoksisikin, nyt kai jättäisi ne. Omahan tosin oli valintansa. Virkkeeni oli ollut jokseenkin turha, mutta tulipahan äänihuulia käytettyä.


Rory Wilkins - Westminster

Olisin mieluusti kuullut Elijahin soittavan kitaraa, mutta se ei ollutkaan hänen soittimensa. Sen sijaan koskettimet olivat ja pyysinkin häntä hakemaan ne. Heitin hieman rohkaisevaa lausetta perään, jotta toinen ei turhaan murehtisi soittamistaan. Eikä minulla sitä paitsi edes ollut varaa arvostella.
Elijah hymyili rohkaisuilleni tai maininnalle puremisesta ja haukkumisesta tai ehkä molemmille. Joka tapauksessa, hän lähti siitä sitten pian noutamaan soitintaan. Hymy pysytteli minunkin kasvoillani. Nolanin puhuessa katseeni siirtyi häneen.
"Niin, eipä taida olla. Mutta minä tulen kaikkien kanssa toimeen, jolleivat ole ihan kusipäitä. Ja jos joku tästä joukosta joskus on kusipää niin minä", vastasin naurahtaen.
"Meinasin heittää läppää hänen ensiesiintymisestään, mutta se olisi ehkä ollut liian aikaista", jatkoin virnistäen. Eikä tarkotukseni suinkaan ollut mitenkään nolata Elijahia. Ainakaan vielä. Ainakaan ikävään sävyyn.
Vingi kömpi syliini niin hyvin kuin mahtui samalla kun Nolan puhui linnan rakentamisesta ja Elijahin osasta siinä. Totta tosiaaan.
"No, mä olen yksinvaltias, Korppi prinsessa, sinä Bunny ja kauhukaksikko vartijoita niin... niin Elijah voi olla hovin muusikko. Onkohan heille jotain omaa nimitystään? No, anyway", pohdiskelin hymy huulillani samalla kun hyväilin Vingin turkkia. Myös Dinni hakeutui viereeni röhnöttämään ja hengähti syvään.
"Älä ota pahalla, mutta sinun tavoin Elijahkin vaikuttaa jokseenkin epävarmalta itsestään", sanahdin ja vilkaisin Nolania.
"Mutta en halua antaa vaikutusta, että puhuttaisiin hänestä paskaa selän takana jos hän sattuisi kuulemaan nimensä juuri ennen huoneeseen tuloa, joten annapa mielipide siitä, minkä värinen kitara minulle sopisi? Onko niissä edes hirveästi värivalikoimaa?" lisäilin ja asettauduin paremmin Vingin kehon alla. Tosin liikkuminen oli hankalaa, joten vedin toisen jalkani sen alta pois.

Nimi: Malluuw

28.08.2019 22:30
Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka

"Totta, olen siis velvollinen toimittamaan sut kotia." Totesin virnistäen ja liikahdin Jacobin sylissä kiusallani, ennen kun suukotin toista nopeasti ja nousin tuon sylistä(?).
"Parempi sit varmaan pukea päälle ettei asiakkaat tai pomo saa mitään ajatuksia." Totesin ennen kun menin kaapilleni ja aloin kaivella lokerostani vaatteita lattialle.
"Mennäänkö me sun vai mun luo?" Kysyin pukien päälleni paitaa.

Nicholas Leslie - Westminster

Katsoessani Elijahia hymähdin tuolle toisen lähtiessä pian huoneesta, minkä takia epävarmuuden aalto kulki kehooni ja tunsin ikävän palan kurkussani, hieraisin kaulaani ja vilkaisin nopeasti Roryä.
"Hyvä että tulet toimeen Elijahin kanssa, hänellä ei taida ollakkaan vielä paljoa ystäviä." Sanoin hymyillen hieman ja kumarruin silittämään hellästi Korppia joka purahti sitä koskiessani.
Katsoin ohutta kättäni, olin kuin kävelevä luuranko mutta silti epävarma olo alkoi velloa mielessäni, mutten näyttänyt sitä ulospäin, enhän minä voinut pilata leppoisaa tunnelmaa joka huoneessa vallitsi.
Nielaisin, kurkkuani kihelmöi mutta katsoessani taas Roryyn hymyilin toiselle lempeästi, miehen silmät sulattivat pahimmatkin ajatukset mielestäni ainakin hetkellisesti.
"Meidän pitää kutsua joskus Elijah mukaan kunhan saamme sen linnamme valmiiksi, tai ehkä hän haluaa osallistua sen rakentamiseen. Mikä rooli voisi sopia Elijahille?" Kysyin hymyillen ja aloin miettiä itsekkin asiaa, emme tienneet paljoa Elijahista, mutta hän vaikutti todella mukavalle.

Daren Welch - Hackney

Pysähdyin ja päästin hetkeksi Jerryn kädestä, otin huivin kaulaltani jonka olin mukaani ottanut (näin sattumalta xD), kiedoin sen varoen pidemmän pojan kaulan suojaksi.
"Nyt et sairastu, en mä palele niin helposti, oon joskus nukkunu ulkona ja oon tottunut." Kerroin vähätellen ja katsoin Jerryä.
"Eivätkä isovanhempas varmaan kattois hyvällä jos saisin sut sairastumaan." Jatkoin ja virnistin.

Christopher Holmes - Reagent's Park

Katsellessamme kännyköitä näyteikkunalta en ollut toista päästänyt kainalostani minnekkään ja miksi olisi? Toinen oli siellä hyvässä turvassa ja kaikki rasittavat ihmiset tietäisivät pysyä kaukana meistä.
Kaupassa Charlie lähtikin kainalostani ja kertoi että tahtoisi kierrellä, minulle se kävi ja annoinkin toisen pitää kädestä ja opastaa minut mukanaan haluamaansa suuntaan.
Katsoin puhelinta minkä toinen oli löytänyt, otin sen käteeni ja kääntelin sitä hetken aikaa kädessäni ennen kun nostin katseeni Charlieen.
"Täähän on tosi näpsäkän värinen ja oloinen, sulla on silmää." Virnistin.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Mutta voin sanoa että oli hätätilanne, sitten he ymmärtävät." Hymähdin kun Zach sanoi ettei olisi kauhean virkamiesmäistä olla myöhässä töistä.
"Voin viedä kyllä sinut omalle asunnollesi myös, ei siinä ole minulle ongelmaa." Vakuutin toiselle vielä.
Otin muistilapun ja kynää esille takintaskustani, kirjoitin numeroni ylös siihen ja laitoin sen kiinni Zacharyn rintakehään.
"Pidä siitä hyvää huolta." Kuiskasin kuin käskyn antaen toiselle ja hymyilin lempeästi.
Vastasin saamaani suudelmaan mielihyvin ja sivelin Zacharyn poskipäitä sormillani hellästi.
"Minä vien sinut..meillä on sama matka, pidän sinusta huolen, rakkaani." Kuiskasin pehmeällä äänellä.

Nimi: Tiuhti

28.08.2019 21:30
Sofia Armati | East End

Yhä innostuneisuuttaan kätkien Sofia asettui pelkääjänpaikalle ja kiskoi myös oman turvavyönsä kiinni. Micah käynnisti auton, mutta ei lähtenyt liikkeelle, vaan antoi vielä ilmeisesti viimeisen määräyksensä Sofian mukaan tulemisen suhteen.
"Totta kai", tyttö vastasi vastaan nikottelematta. Ei hän ollut ajatellutkaan että alkaisi paikan päällä soheltamaan omiaan, mutta minnekkään nurkkaan hän ei suostuisi menemään - hän halusi olla edes jollain tapaa selvillä mitä isä töissään yleensä puuhasi.
Kun auto nytkähti liikkeelle, oli isä luultavasti saanut haluamansa vastauksen. Sofia katseli ikkunasta kun auto poistui pihasta.
"Miks sä oot jengissä?" Sofia kysyi hetken päästä. Hän vilkaisi pikaisesti isäänsä mutta käänsi katseensa tiehen kun jatkoi: "Jos sä kerta pelkäät et siit voi olla haittaa mulle. Tai meille."

Connor Armstrong | Chelsea

"Enköhän mä tästä vielä hilpeämmäksi muuttu", Connor virnisti sätkään viitaten, ja nyökkäsi kun toinen suostui seuraksi viinilasilliselle.
Vaaleaverikkö vahvisti myöntymystään vielä lisää, ja Connor nousi maasta ylös puistellen tomun pois housuistaan. Aavistuksen toista pidempänä hän vei katseensa tähän ja kohautti olkiaan.
"Ei kuule mitään väliä, mennään vaikka ensimmäiseen vastaantulevaan", hän vastasi. Chelsea nyt ei muutenkaan ollut niin tuttua aluetta hänelle, ettei parhaimmat viinipaikat olleet tiedossa.
Sitten hän oivalsi jotain, mikä putkahti mieleen kun hän kovin yritti muistaa toisen miehen nimeä.
"Me ei varmaan olla vielä esittäydytty." Hän ojensi ihan aavistuksen vapisevan kätensä toiselle. "Connor."
Sukunimensä hän jätti mainitsematta, vaikka ei siitä olisikaan voinut yhdistää häntä Guardiansien pomoksi. Jengi kun ei ollut vielä kenenkään tiedossa.

Nimi: Akit4

28.08.2019 20:18
Jeremy Durham | Hackney

Toinen käteni löysi pian paikkansa hupparini taskusta saapuessamme ulos. Toinen sen sijaan lämmitteli jälleen Darenin omassa. Mistä puheenollen Daren alkoikin varmistella, oliko se okei. Katseeni laskeutui lyhyempään hieman hämmästyneenä, sillä olimmehan kuitenkin pidelleet käsistä jo aiemminkin.
"Ei tietenkään haittaa", sanoinkin, vaihtaessani hämmentyneisyyden hymyyn. Kuin sanoja vahtistaakseni tulin hetkellisesti tiukentaneeksi otettani jätkän kädestä. Katseeni oli jo aikeissa kulkea menosuuntaan, mutta Darenin seuraavat kyselyt pysäyttivät sen, ja palauttivat takaisin häneen. Olinko kylmissäni? Ehkä hieman, mutta kyllä minä pärjäisin.
"En mä tarvi", tokaisin vapaata kättäni ilmassa heilauttaen, "Sitä paitsi sittenhän sä paleltuisit."


Elijah Carter | Westminster, Elijahin & Nicholasin asunto

Paljastukseni pianon soittamisesta saikin kaksikolta positiivisen vastaanoton, Rorynkin kannustaessa välittömästi kosketinsoittimeni hakemista. Samalla hän jo vitsailikin katusoittajiksi ryhtymistä, mikä sai minussa aikaan pienen naurahduksen.
Sen jälkeen Rory jo alkoikin rohkaisemaan minua soittamaan. Hymähdin pipoani päässäni asetellen ja katseeni kulki Rorystä Nicholasiin, ja heistä eläimiin.
"J-joo, en mä niin aatellutkaan", sanahdin lopuksi huvittuneena Roryn virnistäessä ja vakuutellessa, ettei kukaan purisi. Kevyt hymy jäikin sitten jo kasvoilleni, ja unohduin hetkeksi aloilleni koiria katsellen. Sitten kuitenkin havahduin ja aloin kammeta itseäni jaloilleni.
"No, mä käyn hakemassa sen...", tokaisin viitaten soittimeeni ennen kuin poistuin huoneesta suuntana omani.


Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka

Katseeni jäi lasittuneena Marcuksen puoleen. Tajusin päässäni humisevan sekakäytön seurauksena. Tai siis enhän minä sillä hetkellä tajunnut sen johtuvan ottamistani aineista, mutta miten vain. Oloni oli vain mukavan rento.
"Ethän sä voi päästää humalaista asiakastas yksin tuonne kylmään hortoilemaan?" tokaisin takaisin jätkän kysymykseen hymähtäen. Normaalisti en olisi kyllä myöntänyt olevani heikossa kunnossa, mutta nyt oli asia eri.


Abigail Bellingham | Abin koti

Sain Din huomion itseeni kysymykselläni, jolloin hän vastasi siihen kutakuinkin myöntävästi. Siksi aloinkin jo ottaa askelia keittiön puolelle. Noustuaan ylös kissan tasolta Di kuitenkin lisäsi vielä, ettei yleensä juonut teetä, jolloin katseeni palautui häneen.
"Ei sun tietenkään oo pakko ottaa teetä. On mulla mehuakin ja limukkaa", sanoin ja nostin hymyäni kasvoilleni. Puhuessani laskin kuitenkin jo kaksi kuppia pöydälle ja aloin kaataa niistä toiseen vettä. Kaataisin toiseenkin, kunhan olisin varma, että Dikin varmasti haluaisi teetä.
Kissa saapui perässämme keittiön puolelle ja istahti lattialle touhujani katsellen. Vilkaisin pikaisesti sen puoleen ja olin naurahtaa. Se takuulla elätteli toiveita herkun saamisesta nyt, kun me muutkin aloimme niin sanotusti kahvittelemaan.


Andrew Downham | Chelsea, koti

"Älä nyt liikaa innostu", tokaisin veljen pohtiessa jo tulevaisuutta ja mahdollisen paremman herkun saamista.
"Jos se oppii tuntemaan sua yhtään paremmin, se katuu vielä numeronsa ja osotteensa antamista", jatkoin. Ei minun ollut tarkoitus olla ilkeä, mutta tuskinpa naiset Matthewin kaltaisista leveilijöistä välittäisivät, saati sitten hänen jekuistaan ja perseilyistään.
Sen jälkeen olikin Matthewin vuoro epäillä minun mahdollisuuksiani naisrintamalla. Pyöräytin silmiäni hänen argumentilleen.
"Niin, oot hyvännäkönen vaan siksi, että kopioit mun naaman", pistin takaisin ja kohautin vuorostani kulmaani puolittain virnistäen. Onnekseni minulla oli aina vanhemman veljen asemani, jolla piikitellä Matthewta tarpeen tullen.
"Taisit pikkuveikka ollakin oikeesti kateellinen mun ulkonäöstä ku sellasen teit", jatkoin vielä.

Nimi: E.M.

25.08.2019 19:13
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Puhelinkaupan luokse päästyämme Chris pysähtyi näyteikkunalle, jonka eteen pysähdyin toisen myötä tietenkin - olinhan edelleen toisella enemmän tai vähemmän kainalossa(?). Seurasin sivusta toisen vilkuilua ja hintalippujen katselua. Itse saatoin pikavilkaisulla sanoa, ettei näyteikkunassa ollut haluamaani väriä(?).
Kovinkaan kauaa emme näyteikkunalla kuitenkaan onneksi olleet ja sisälle päästyämme mies kyseli minulta tarvitsisimmeko myyjältä apua vai kiertelisimmekö me. Vastaus oli varsin selvä.
"Kierrellään, kyl mä löydän haluamani värin", vastasin nimittäin kuin apteekin hyllyltä. Avun pyytäminen ei kuulunut minun käytösrepertuaariini. Niinpä vastaukseni perään karkasin toiselta kainalosta, mutta pidin kuitenkin toista vielä kädestä, jotta saatoin hinata toista haluamaani suuntaan(?). Toki mikäli toinen tulisi nätisti perässä, ei sitä hinaukseksi voisi sanoa, ja katseeni selattua askelteni myötä useampia kännykkämalleja niiden värejä tarkkaillen onnistuin bongaamaan kauempaa juurikin oikean värisen mallin. Sinne siis kuljin askeltani ripeyttäen.
"Ton värisen mä tahdon", ilmoitin sitten tyytyväisenä todettua lähempää värin oikeaksi ja sen perään katseeni siirtyi iloisesti hymyillen Chrisin puoleen. Olihan puhelin juurikin oikean värinen. Kuparinen roosa vai miksi pinkin kupariksi sitä sanottiinkaan.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent vastasi suudelmaan, mutta sitten kesken suudelman hän yritti lähteä sanomaan jotain. Lopulta suudelma tosin katkesi myös sen - tai ehkä enemmänkin vastaukseni odottamaan jäämisen - myötä, mikä sai katseeni vastaamaan miehen katseeseen. Toki olin otettu toisen ideasta, mutta..
"Ei ole kovinkaan virkamiesmäistä tulla myöhässä töihin", totesin kuin vihjailevasti toista toruen. Samalla kuljetin käteni toisen niskan takaa hänen takkinsa kaulukselle, jota vilkaisin. Saman tien katseeni kuitenkin palasi Vincentin silmiin.
"Ja sitä paitsi, minun pitää käydä omassa asunnossani. Voin tulla sitten kotiin. Kunhan muistutat vain tarkasta osoitteesta, etten eksy", jatkoin siinä sitten vienosti virnistäen toisen kodin omaksikin kodikseni mainiten. Minun nimittäin oikeasti piti käydä kotosalla - siis omassa alkuperäisessä vuokra-asunnossani -, sillä tarvitsinhan minä sieltä tavaraa ja myös rekvisiittaa iltaa varten.
Siinä puhuessani yksi asia nousi vielä mieleeni, mitä kautta päädyin vielä varmistelemaan puhelinnumeroasiaa. Sillähän osoite olisi helpointa välittää, en olettanut, että sen tästä heittämältä muistaisin.
"..vaihdettiinko me edes vielä puhelinnumeroita?" varmistelin, sillä todellakaan en ollut asiasta varma ja perään suukotin toista nopeasti huulille(?).haki miestä paremmin puoleensa.
"Hyvä on.. Enköhän minä pärjää tästä edespäin jo yksiksenikin", vastasin kuulostaen alkuun pettyneeltä. Ja toki sitä pienesti olinkin, sillä mieluusti olisin jatkanut toisen kanssa oloa. Todellakin mieluusti. Nyt se ei vain onnistunut, sillä toisen piti mennä valmistautumaan töihin. Pelkkään niskani suukotukseen en kuitenkaan halunnut tilannetta vain jättää, minkä takia käteni Gallyn turvalta laskien ja hieman miehen käsiä kyljiltäni siirtäen käännyin kokonaan hänen puoleensa. Saman tien käteni löysivät paikkansa toisen hartioilta niskan taakse kietoutuen ja suutelin miestä kunnolla(?).

Nimi: Malluuw

25.08.2019 17:11
KORJAUS! XD

Jackson "Jackal" Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

-Menen edeltä Jackal, Vulture. - Hukka ilmoitti ja katsoi kaksikkoa ja sitten vielä tuntematonta nuorukaista, tämä ei uskaltanut kommentoida asiaa mitenkään vaan pyyhkäisi verta suunpieleltään ja nosti kantamukset paremmin syliinsä, kun lähti Hyde Parkia kohti.
Katsoin itse Vulturea kohti ja sitten tuntematonta miestä, ivallinen virne kohosi kasvoilleni.
"Ehkä se haluaa meidän kans leikkiä? Noi kasvot näyttäisivät hyvältä parin viillon kanssa." Sanoin virnistäen ja puraisin alahuultani katsellen tuntematonta miestä päästä varpaisiin.
"Vulture, ehkä se ei tiedä ketä me ollaan ja miten pahas jamas se on." Totesin miettien ja katselin tuntematonta nuorikkoa jälleen.

Nimi: Malluuw

25.08.2019 17:09
Jackson "Jackal" Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

-Menen edeltä Jackal, Vulture. - Hukka ilmoitti ja katsoi kaksikkoa ja sitten vielä tuntematonta nuorukaista, tämä ei uskaltanut kommentoida asiaa mitenkään vaan pyyhkäisi verta suunpieleltään ja nosti kantamukset paremmin syliinsä, kun lähti --- kohti.
Katsoin itse Vulturea kohti ja sitten tuntematonta miestä, ivallinen virne kohosi kasvoilleni.
"Ehkä se haluaa meidän kans leikkiä? Noi kasvot näyttäisivät hyvältä parin viillon kanssa." Sanoin virnistäen ja puraisin alahuultani katsellen tuntematonta miestä päästä varpaisiin.
"Vulture, ehkä se ei tiedä ketä me ollaan ja miten pahas jamas se on." Totesin miettien ja katselin tuntematonta nuorikkoa jälleen.

Christopher Holmes - Reagent's Park

Pääsimme lopulta puhelin kaupan luokse ja pysähdyin sen näyteikkunalle, hetken aikaa itsekseni mumisten tutkin hintalappuja, ennen kun opastin Charlien kanssani sisälle(?).
"Tarvitaanko me myyjän apua vai kierrelläänkö?" Kysyin katsoen Charlieta, ei minulla kiire ollut, joten voisimme kierrellä, mutta jos Charlie jo tiesi mitä tahtoi niin asiakaspalvelijan pyytäminen ei olisi pahitteeksi.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Vastasin suudelmaan nauttien Zacharyn lähellä olemisesta, olisin voinut jatkaa vaikka uudestaankin pervouksien puolelle, mutta minun piti malttaa itseni.
"Mutta ajattelin..." Aloitin suudelmien välistä mitä jatkoin kuitenkin.
"Ajattelin ilmoittaa töihin että tulen vähän myöhässä, kuljentan sinut samalla matkalla kotiin, luokseni." Ilmoitin hymähtäen ja keskeytin hetkeksi suudelmamme katsoen Zacharyä silmiin mitä mieltä toinen olisi asiasta.

Daren Welch - Hackney, Darenin koti

Katsoin Jerryä kun tuo virnisti huomatessani että pidin tuota kädestä.
"Ei kai tää haittaa? Kun seurustelemme kuitenkin niin ajattlelin että tämä voisi olla..okei tai sillei.." Selitin ja katsoin Jerryä, seurasin tuon vierellä matkaa alas, aina ulos asti missä viileä ilma otti meidät vastaan.
"Et kai palele? Haluatko huivin?" Kyselin ja katsoin taas minua pidempään Jerryyn.

Nicholas Leslie - Westminter

Puhuessamme kitaran hankinnasta lemahdin punaiseksi kuin tomaatti, Roryn sanoessa että hän tahtoi minut mukaansa, mutta korjasi pian sanojaan ettei ollut tarkoittanut naimisiin menoa.
"T-tajusin." Vakuutin ja nauroin hieman, pääsimme kuitenkin siirtymään Elijahiin ja sain huomion pois itsestäni, taputin poskiani, minun pitäisi pysyä kasassa.
Seurasin kaksikon keskustelua vierestä, he näyttivät tulevan hyvin juttuun ja hymähdin hieman, oli onni että Rory tuli kaikkien kanssa toimeen, hän vaikutti niin läheiseltä jo Elijahin kanssa ja uppouduin hetkeksi ajatuksiini, ennen kun Rory kysyi katusoittajaksi ryhtymisestä.
"Ei huono idea." Hymähdin ja katselin karvaisialapsiamme.

Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka | K18

Jacobin jatkaessa liikettään kanssani, tunsin toisen päästävän nautintonsa sisääni ja tuon erottaessa huulensa omistani en voinut estää itseäni päästämästä nautinnollista voihkaisua itsekkin tullessani.
Käteni hyväilivät Jacobin rintakehää ja ummistin silmäni hetkeksi kiinni ja kasvoilleni noussut hentopuna lämmitti kasvoillani kun nostin katseeni Jacobiin ja virnistin.
"Tuu vaan, voisit olla mun vahtina ettei nää innokkaat asiakkaat käy muhun käsiksi." Sanoin virnuillen ja tein nopean kielarin Jacobille.
"Mmh~ Pitäskö mun jaksaa viel töihin takas? Vai aiotko kidnapata mut mukaas?" Kysyin hymähtäen.


Nimi: E.M.

25.08.2019 14:54
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Itsellä ei ollut töiden kanssa raskasta, mutta samaa saatoin sanoa muiden persoonien ja Bradin hullun veljen takia. Asian mainitseminen oli kuitenkin täysin turhaa siihen hetkeen.
"Hmm..ehkä vahvempaakin", vastasin siten miehen uteluihin ja perään virnistin leikkisästi toiselle. Olihan vahvemman ottaminen viimeeksikin hauskaa, varsinkaan kun ei itse tarvinnut kärsiä krapulasta. Toki jossain tilanteissa siitä itsekin kärsiminen olisi hyvä, sillä se tarkoittaisi, ettei vuoroni olisi mennyt umpeen. Niin. Sanojeni lomassa jatkoin kävelyä Chrisin kanssa, enkä tahtonut antaa tilaa ajatuksille siitä, mitä tapahtuisi, jos persoona vaihtuisi etuajassa. Eli missään vaiheessa.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Leikkisästi näytin Vincentille kieltä, kun hän virnistellen härnäsi osuneensa oikeaan. Siitä hän kuitenkin uteli, oliko minulla sitten mielessä sivistyneet illalliset. Siinä vaiheessa otinkin mukamas vakavamman ja salamyhkäisemmän sävyn ilmeeseeni.
"Se selviää sitten~", vastasin jättäen riippumaan sen mitä olin suunnitellut. Minut tuntien privaattihetkestä tuskin tulisi kuitenkaan kovinkaan sivistynyt. Ei ainakaan Vincentin kaltaisen miehen kanssa.
Gallyn karsinan luokse päästyämme pysähdyin silittämään hetkeksi tamman silkkistä turpaa. Hymy koristi kasvojani ja sama hymy kääntyi hieman enemmän miehen puoleen, kun hän avasi suunsa ja samalla laski kätensä kyljelleni, suukotti niskaani lempeästi hymähtäen. Jälkimmäisen kohdalla käytin silmäni lyhyesti kiinni ennen kuin katseeni haki miestä paremmin puoleensa.
"Hyvä on.. Enköhän minä pärjää tästä edespäin jo yksiksenikin", vastasin kuulostaen alkuun pettyneeltä. Ja toki sitä pienesti olinkin, sillä mieluusti olisin jatkanut toisen kanssa oloa. Todellakin mieluusti. Nyt se ei vain onnistunut, sillä toisen piti mennä valmistautumaan töihin. Pelkkään niskani suukotukseen en kuitenkaan halunnut tilannetta vain jättää, minkä takia käteni Gallyn turvalta laskien ja hieman miehen käsiä kyljiltäni siirtäen käännyin kokonaan hänen puoleensa. Saman tien käteni löysivät paikkansa toisen hartioilta niskan taakse kietoutuen ja suutelin miestä kunnolla(?).


Diandra "Di" Tomington - Abin kämppä

Innostukseni sai Abin naurahtamaan, mutta se ei hetkessä minua haitannut. Kissa nimittäin todellakin oli pörheä ja vieläpä sosiaalinenkin. Pääsinhän saman tien kyykistyttyäni rapsuttelemaan kisulia, joka jopa kehräsi kuuluvasti.
"Selkeesti", vastasin kissaa rapsutellen ja vain pienesti Abin puoleen vilkaisten. Suuremmin en välittänyt vedenkeittimen äänestäkään, mutta tytön kysymys sai kyllä huomioni katkeamaan kissasta.
"Kait mä voin ottaa", vastasin pienen hymyn kera, minkä perään käytin katseeni vielä kertaalleen Princessin puolessa ja lyhyesti rapsutin kissaa ennen kuin nousin ylös kyykistyksistäni. "Mä en vaan paljoo teetä normisti juo", sanahdin sitten suunnaten Abin perään, mikäli tyttö olisi aloiltaan jonnekin siirtynyt.


Matthew Downham - Chelsea, koti

Velipoika naurahti epäuskoisesti, mutta varmasti hän oli vain kateellinen. Hänen oli pakko olla.
"Joo, ja kattoo saanko myöhemmin jotain parempaakin herkkua", vastasin herkkutarjoilu-kommentteihin ja tietenkin siis kulmiani varmana kohotellen. Olihan homma varmasti jo puoliksi hoidettu. Toisin kuin Andyn suunnitelmat.
"Pfft, uskon vasta kuule kun nään. Sä tiedät, että mä oon meistä se paremman näkönen", totesin siksi toisen heittoihin. Ok, ehkä ylpeys jäi päälle ja itsevarma virne liiaksi kasvoilleni, mutta olkoot. Sohvallakin istuin edelleen kuin olisin juuri valloittanut maailman.


John Bates - Notting Hill, koti

Mary ei kommentoinut huomisia suunnitelmiani sen kummemmin, mutta pieni hymy säilyi hänen kasvoillaan. Oletin siis yhdessä syömisen sopivan ja riittävän. Nukkumisen suunnitelmaankin hän naurahti pienesti ja asiaan myöntyen paransi asentoaan. Samalla hän kiskoi paremmin peittoaan ylleen ja toivotti minulle hyvää yötä.
"Hyvää yötä", vastasin hymähtäen, minkä jälkeen aavistuksen paransin omaakin asentoani ennen kuin sammutin yöpöydän valot. Mielessäni ei käynytkään yösuukon tai vastaavan antaminen, mutta siitä huolimatta mielestäni suhteemme oli varsin hyvällä ja vahvalla pohjalla. Näkyihän se jo siitä, että nukuimme yhdessä.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

En voinut olla huomaamatta, kuinka Sofian ilme kirkastui, mikä tuntui tekevän päätöksestäni oikean arvoisen, vaikka edelleen pohdinkin teinkö oikein. Joka tapauksessa tytön otettua nahkatakkinsa naulakosta lähdin kulkemaan kohti autoa. Sofia lähti perääni ja tulin jatkaneeksi vaitonaisuutta Bentleyn ovet lukosta avattuani. Ajajan paikalle istahdettuani laitoin turvavyöni kiinni, minkä jälkeen huomioni kääntyi perässäni tulleen tyttäreni puoleen ja odotin toisen laittavan turvavyönsä kiinni.
"Käymme siellä vain nopeasti, mutta teet silti kuten sanon ilman vastaanväittämisiä, okei? En halua sotkea sinua mihinkään tai että saat huonoja vaikutteita", sanoin sitten viimein, minkä perään käynnistin Bentleyn moottorin. Ajamaan en kuitenkaan lähtisi ennen kuin saisin varmistuksen toiselta.

Nimi: Silver

22.08.2019 15:16
Rory Wilkins - Westminster

Oman kitaran hankkiminen helpottaisi meidän kummankin oppimisprosessia.
"Jep ja saanpahan tekosyyn olla seurassasi", sanahdin leikkisästi virnistäen. Eihän siihen tekosyitä tarvittu.
Sanoin pyytäväni Nolanin kauppaan mukaani valitsemaan kitaraa ja hän sanoi tulevansa -mikäli minä tahdoin.
"Minä tahdon", sanoin hymyten.
"En siis namisiin", lisäsin vitsaillen.
Elijahin kerrottua laulu- ja soittoharrastuksestaan pyysin häntä esiintymään meille. Nolan niin sanoakseni hieman jarrutteli lähestymistäni ja sanoi, ettei toisen pakko ollut. Eihän toki, mutta pidin jarruttelua tarpeettomana. Virnistin vain Nolanille.
Elijah ei kuitenenkaan kitaraa soitellut vaan pianoa. Niimpä vedin kitaran takaisin syliini.
"Hei, hae ne ihmeessä", sanoin hymy kasvoillani.
"Ruvetaanko katusoittajiksi? Siinä samalla tyypit voi paijata näitä karvatassuja", sanoin leikilläni ja painoin suudelman Vingin kuonolle. Kieli lipaisi välittömästi leukaani.
Tiedustelin miten Elijah tiesi soittiko tai lauloiko oikein, kun ei kuullut omaa ääntään. Ei hän sitä oikein itsekään tiennyt, kunhan vain seurasi nuotteja.
"Okei", vastasin päätä nyökytellen.
"Ehkä siihen ei kuuloa tarvitakaan", miestiskelin, tosin se tuntui aika jännältä ajatukselta. No, viis siitä. Minua kiinnosti vain Elijahin tuleva esiintyminen.
"Älä sitten turhaan jännitä soittamista", lausuin hänelle rohkaisevaan tyyliin.
"Meistä kukaan ei hauku eikä pure", jatkoin virnistäen.

©2019 LONDON - suntuubi.com